Keskiviikko, 26.2.2020 
Nestori
Kotimaa

Kolumni: Virolahti alkaa olla enemmän mielentila kuin linturetki

Toukokuun alussa huoli alkaa lisääntyä, ja säätiedotusten pitkäaikaisia ennusteita pitää katsoa päivittäin. Tyypillistä on, että ne sahaavat ees taas. Tätä kirjoittaessa keskiviikkona Ilmatieteen laitos arpoo koko ajan, sataako siellä perjantaina vai eikö sada.

Se ei sinänsä ole suurin ongelma. Se on, että tuulet näyttävät jämähtäneen itään ja pohjoiseen, kun niiden pitäisi olla mielellään lounaassa.

Silloin Virolahdella voitaisiin odottaa kunnollista arktisten vesilintujen, hanhien ja kahlaajien muuttoa. Nyt on nimittäin se aika vuodesta.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Oli vuosi 1990, kun ensimmäisen kerran päiväseltään pyörähdin kaverien innostamana Helsingistä Virolahdella ihmettelemässä meren päällä taivaanrannassa meneviä linturihmoja. Työ toi Joensuuhun, matka Suomenlahden itäisimpään kolkkaan piteni, mutta se ei ole intoa lannistanut. Muistaakseni vain yksi kevät on tässä matkan varrella jäänyt väliin.

Olemme vuokranneet poikien kanssa Harvajanniemestä samaa mökkiä toukokuussa noin viikoksi kolmisenkymmentä vuotta. Vuosittain kokoonpano elää jonkin verran, mutta pääsääntöisesti meitä on ollut kuutisen äijää, jotka suhteellisen varmasti komuamme paikalle. Kukin tulee ajallaan ja lähtee, kun on mentävä.

Vuoden mittaan kaikki eivät välttämättä ole toistensa kanssa juurikaan tekemisissä, mutta Harvajalla tavataan. Keskustellaan politiikasta, ilmastokysymyksistä, kulttuurista, milloin mistäkin. Mielipide-erot ovat välillä virkistävän suuria.

Sairauskertomukset ovat vuosikymmenien aikana pidentyneet itse kullakin. Näkö-sanan eteen voi kirjoittaa ikä. Pienet lapset ovat osalla meistä vaihtuneet pieniin lapsenlapsiin. Alkuvuosina kotiin piti soittaa puhelinkioskista. Nyt kännykästä löytyy kätevästi myös gps, eikä karttakirjoja enää tarvita.

Vuosikausiin emme ole tehneet yölaulajaretkiä, jotka olivat parikymmentä vuotta sitten selviö. Nykyään saunan jälkeen on mukavampi grillata makkaraa kuin lähteä etsimään sirkkalintujen yksitoikkoista sirinää.

Vaalimaa on vilkas, mutta Virolahti on pieni syrjässä oleva kunta.

Olemme nähneet Virolahden rekkajonojen nousun ja häviämisen. Kunnassa on ollut suuria suunnitelmia kasinosta ja ostoskeskuksista, mutta yleensä ne ovat menneet perseelleen. Saapa nähdä, miten Zsar-ostoskeskuksen käy.

Mikä Virolahdelle saa vielä lähtemään? Ehkä perinnettä ei henno katkaista, ja – Klamila, Sydänkylä; kuinka hienoja paikannimiä!

Kun kukaan meistä ei enää ole varsinaisesti mikään himobongari, aste-eroja toki on, tuleepahan ainakin muutamana päivänä katseltua lintuja vähän enemmän ja tarkemmin.

Ja onhan niitä vuosien mittaan nähty. Jos en olisi Virolahdella käynyt, eliksistäni eli omista havainnoistani puuttuisivat kokonaan muun muassa mehiläissyöjä, lyhytvarvaskiuru, pilkkaniska, pikkukiljukotka, käärmekotka, mustakaulauikku ja tulipäähippiäinen.

Arktikaa voi seurata aivan hyvin Pohjois-Karjalassakin, mutta meren rannalla se on vain eri juttu.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa
  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa