Maanantai, 25.6.2018 
Uuno
Kotimaa

Kolumni: Suuruus on tekemässä tietokonepelaamisesta vähitellen urheilua

Eihän sitä silloin voinut kuvitellakaan, että me urheilimme, kun pelasimme Atarilla Bomb Jackia, Double Dragonia ja Face Offia. Pelaaminen saattoi harmillisesti keskeytyä, kun pommit täyttivät ruudun, mutta melko äkkiä disketti latautui uudestaan ja peli jatkui.

Kaverin luona hakattiin kiivaasti tietokoneella NHL 92:sta ja Sensible World of Socceria. Nimenomaan hakattiin, kun näppäimistön Ctrl-näppäimestä tuli entinen. Mutta ei sitä urheiluna pidetty, vaikka kilpailimme hyvinkin tosissamme.

Ajat ovat nyt toiset. Elektronisen urheilun, eSportsin, pelaaminen on noussut miljoonaluokkaan. Internet on mahdollistanut pelaamisen ketä tahansa vastaan ja verkot käyvät kuumina.

Kun kilpailijoita, rahaa ja kiinnostuneita on paljon, niin tietokoneella pelaaminenkin on muuttunut urheiluksi. Ja me vanhakantaiset urheilutoimittajat olemme ihan pihalla.

Kysymys siitä, mikä on urheilua, on kiehtova ja vaikea. Autourheilu kävi oman taistonsa urheiluksi ja saman tekee nyt e-urheilu. Maailma muuttuu ja niin myös urheilun määritelmät.

Shakki on monien mielestä urheilua, mutta pokeri, mylly, tammi ja halma ilmeisesti eivät.

Maailma on täynnä hienoja strategisia lautapelejä – joissa kilpaillaan myös verkossa – mutta niitä ei tietääkseni vaadita urheiluksi e-urheilun tavoin. Mikä on lopulta ero sen välillä, että pelaa lautapeli Settlers of Catania tai tappaa väkeä e-urheilun Counter-Strikessä? Ilmeisesti e-urheilun suuruus: liigat, turnaukset, joukkueet, katsojat ja markkinavoimat.

Mutta nekään eivät takaa välitöntä pääsyä urheilun ytimeen. Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Thomas Bach on sanonut, ettei e-urheilusta tule koskaan olympialajia. Bachin perusteena on tietokonepelien väkivaltaisuus.

E-urheilu on jotakin niin erilaista, että tiettyihin perinteisiin pohjautuvalla urheilusysteemillä on vielä nikoteltavaa sen kanssa.

E-urheilu markkinoi omia vahvuuksiaan, jotka ovat varmasti tosia ja hyödyllisiä: uudenlainen sosiaalisuus, reagointitaito ja strategisen ajattelun kehittyminen. Varmasti kaikille tulevien sukupolvien nuorille on muutoinkin tarpeen osata uudet teknologiset laitteet.

Silti jonkun pitäisi vielä uskottavasti kumota mielikuvani lajista. Mielikuvat voivat olla osittain vääriä, mutta niissä nuoret e-urheilijat litkivät energiajuomia ja lukkiutuvat ruudun äärelle huoneeseen jopa kymmeneksi tunniksi väkivaltapelien pariin.

Onko tämä sellaista ”urheilua”, jota haluan olla tukemassa ja johon haluan kannustaa nuoria ja omia lapsia? Vai voisiko ihmiskuntaa suunnata oikeaan liikkumiseen ja terveelliseen elämäntapaan? Siinä on tietynlainen vastuu myös meillä urheilutoimittajilla.

Ylipäätään maailma kun on mennyt siihen suuntaan, että ihmiset elävät elämäänsä ruutujen ja kännyköiden kautta. Onko tarpeen vielä viedä se urheilukin sinne?