Sunnuntai, 15.7.2018 
Rauni, Rauna
Kotimaa

Kolumni: Karjalainen Pietarissa, no ei nyt kuitenkaan

Sivupohjat keskiviikon Karjalaiseen olivat jo valmiina. Suunnitelmat kuvaajaan kanssa oli käyty tarkasti läpi. Myös muutama jututuskin sovittu paikan päälle. Kaiken piti olla selvää, näin Karjalainen raportoi jalkapallon MM-kisatunnelmia Pietarista.

Toisin kävi. Jutut jäivät tekemättä, kuvat jäivät ottamatta. Myös kisahuuma jäi kokematta.

Palataan kuitenkin toukokuun alkupuolelle. Joku täällä toimituksessa sai kuningasidean. Voisimme kuvaajan kanssa matkustaa päiväksi Pietariin tekemään sieltä matkarepparia. Hieno ajatus, toimeen tartuttiin oitis.

Matkajärjestelyt saatettiin käyntiin välittömästi. Alussa majoituksen sekä sopivien juna-aikataulujen kanssa oli hienoisia ongelmia, mutta onneksi kokenut joensuulainen matkanjärjestäjä selätti ne vaikeudet tyylillä.

Viisumihakemukset saimme liikkeelle riittävän ajoissa, joten myös siltä osin kaikki näytti hyvältä. Ehdimme jo viisumit saatuamme vähän hekumoimaan, että tämähän sujuu hienosti. Enää ei puuttuneet kuin akkreditoinnit.

Kyse ei ollut kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n akkreditoinnista. Ainoastaan ihan kaupunkikohtaisesta hakemuksesta. Jokaisen Venäjälle työskentelemään saapuvan toimittajan on haettava ”toimilupa” paikalliselta kisaorganisaatiolta. Hakemuksemme lähtivät siis Pietariin.

Tässä vaiheessa on syytä todeta, että olen työn puolesta käynyt kesäolympialaisissa kaksi kertaa. Lisäksi eri lajien arvokisoja on tullut kierrettyä jonkun verran unohtamatta muita yksittäisiä isohkoja tapahtumia. Aina akkreditointi on onnistunut vaivattomasti. Ainoastaan DTM-kisoihin Istanbuliin oli pientä vääntämistä, mutta sieltäkin näytettiin nopeasti vihreää valoa.

Täytimme parisen viikkoa sitten kuvaajan kanssa ensimmäiset hakemukset. Valmiin esitäytetyn lomakkeen moninaiset laatikot liitetiedostoineen lähtivät sujuvasti matkaan.

Lisäksi piti tehdä erillinen akkreditointikirje valmiin mallin mukaan. Näin toimimme.

Pian kuitenkin sähköpostiin saapui ystävällinen viesti, että hakemus on hylätty. Kirjeessä todettiin vain, että akkreditointikirje ei ole täsmälleen mallin mukaisesti täytetty.

Kuvaaja selvitti asian. Pietarista tulikin nopeasti vastaus, että lomakkeesta puuttuivat nimiemme kohdalta etuliitteet toimittaja sekä kuvaaja. Ja näinhän se oli. Toimenkuvat jäivät toden totta laittamatta.

Ei muuta kuin uusi hakemus sisään. Akkreditointikirjeeseen lisättiin työnkuvat ohjeen mukaisesti ja esitäytetty lomake rustattiin toistamiseen alusta loppuun. Nyt kaiken piti olla kunnossa.

Meni muutama päivä ja järjestäjiltä tuli jälleen sähköpostiviesti. Sanoma oli yhä yhtä tyly: valitettavasti hakemuksenne on hylätty.

Nyt puutteita olikin jo ensimmäistä kertaa enemmän. Akkreditointi olisi tällä kertaa pitänyt tehdä Karjalaisen viralliselle leimatulle paperille. Kaikista muista puutteista ei ottanut enää tolkkua. Hanskat tippuivat ja kädet nousivat pystyyn.

Jääköön Pietari, jääköön jalkapallon MM-kisat. Näin tällä kertaa. Toista kertaa tuskin tulee.