Maanantai, 24.9.2018 
Alvar, Auno
Kotimaa

Kolumni: Nainen auton ratissa, otsikot kirkuvat

Naiset saivat viime viikon lopulla luvan ajaa autoa Saudi-Arabiassa. Viimeinen kategorinen sukupuoleen perustuva ajokielto on hämmästyttänyt ja naurattanut kautta maailman, paitsi Saudi-Arabiassa asuvia naisia, joita kai on enemmän itkettänyt.

Kielto on nyt purettu, mutta rattiin istuminen ei ole joka naisen oikeus vielä aikoihin. Vaikkei laki niin aviomies kieltää vielä pitkään monta naista. Myös epäilijöitä ja pilkkaajia piisaa – niin miehissä kuin naisissa.

Saudit ovat varakasta väkeä, ja stereotyyppistä saudinaista onkin kuljettanut autonkuljettaja. Suomessa sellaisesta ei ole koskaan nähty untakaan, ja hevosenkin ohjakset pysyivät monien naisten käsissä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Toki autot olivat alkuunsa tiukasti miehistä linnaketta, ja naiskuskeista riitti ihmettelemistä. Ikuisesti mieleen painui ensimmäistä kertaa 60-luvulla naiskuskin kyydissä olleen isäni vilpitön päivittely, miten häntä hirvitti Sylvin kyydissä, vaikka hyvin Sylvi ajoikin (ihme!).

Sittemmin isä kai unohti ihmettelynsä, ei ainakaan mitään kommentoinut kyydissäni.

Vaikka suomalaisnaiset ovat ajaneet autoa vuosikymmeniä, toki vieläkin kuuluu akka ratissa -sutkautuksia.

Toisaalta osataan me naisetkin sutkautella, miehistä. Niistä kilpaa ajamaan lähtevistä, kun naiskuski on ohittanut. Niistä juuri kääntymistään ennen eteen kiilaavista. Vilkunsäästäjistä.

Vilkun releet ovat heikkoja myös Saudi-Arabiassa. Ensimmäistä kertaansa kehätielle kääntynyt Hala Jameel sanoo Helsingin Sanomissa (24.6.): ”Olen nyt näyttänyt vilkkua enemmän kuin Saudi-Arabian mieskuljettajat kautta aikojen.”

Mökillä oli Me naiset huhtikuulta 1983. Lehden kannen pääotsikko kirkui ”Nainen auton ratissa”.

Tuulen tuivertamiksi lakatuissa hiuksissaan punaisen auton ovipieleen nojaili nuori nainen punaiset hansikkaat kädessä. Naisellisuutta kuvaavat punaiset huulet, kai miehisyyttä ruudullinen bleiseri.

Kauhistellessamme saudiarabialaista epätasa-arvoa olemme autuaasti unohtaneet, miten lyhyt tasa-arvoinen historia – autoilussakin – on myös Suomessa.

Nainen auton ratissa ei kelpaisi enää minkään lehden lööpiksi. Me naiset sai 1983 hersyteltyä naisista ja heidän autoistaan kahdeksan sivun lukupaketin: ”Kuvasimme maaliskuun alun kirpeinä pakkaspäivinä kymmenen erilaista naista kymmenen erilaisen autonsa kanssa.”

Jokanaisen menopeli oma auto ei 80-luvulla vielä ollut, sillä jokainen haastateltu on jollain tavalla spesiaali: toimittaja–suurlähettilään rouva, Helsingin Kaukokiidon toimitusjohtaja, autokoulun omistajan tytär, Lehtikuvan toimitusjohtaja sekä hammaslääkäri, entinen rallikuski.

Tavallisia naisia ehkä edustivat lehden toimitussihteeri sekä kiinteistönvälittäjä–tutkimushaastattelija.

Jälkimmäinen sanoi: ”Voisin pakkasaamuna mennä folkkarillani tarjoamaan vetoapua tärkeille herroille isoissa autoissaan, mutta ne näyttävät siltä kuin niiden tekisi mieli lyödä ja lujaa.”

Harmittaisi se mieskuskia vieläkin.