Tiistai, 18.9.2018 
Tytti, Tyyne, Tyyni
Kotimaa

Kolumni: Ennen kehäkivaa on luvassa kumia ja hikeä

Kiemurtelen paikallani, kun tulee se hetki. Kahvinkeitin porisee, ja pöytään on nostettu pullaa, piirakkaa tai muuta vierasta varten loihdittua herkkua. ”Dieetillä, sinä? Älä höpsi!” Minulle puuskahdetaan.

Tiedän kuulostavani naurettavalta. Pikkaisen päälle 50 kiloani ei yhdestä pullasta pilalle menisi, mutta kun on kisat tulossa. Edustan Suomea thainyrkkeilyn maajoukkueessa 48 kilon painosarjassa. Niinpä pullat ovat pannassa useamman viikon ennen kisoja.

Kotimaan otteluja varten en jaksa painoa vahtia, mutta arvokisoissa ulkomailla vastaan voi tulla mörköjä. Silloin pitää miettiä painosarja fysiikka- ja ulottuvuusetujen mukaisesti, jotta pärjää omassa sarjassaan.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kisoja edeltävällä viikolla touhu muuttuu entistä hurjemmaksi. Tehostan aineenvaihduntaa, juon litroittain vettä, kahvia ja vihreää teetä. Syön kevyesti, lähinnä treenien ympärillä sekä ennen nukkumista. Rasva-aineenvaihdunnan pidän käynnissä öljyllä ja pähkinöillä. Kasvissyöjänä proteiininlähteenäni toimii nyhtökaura sekä lisäravinteet. Teen lyhyitä mutta intensiivisiä treenejä. Vältän nestettä kerääviä ruoka-aineita, kuten hiilihydraatteja ja suolaa.

Erakoidun kotiin ja yritän nukkua paljon. Silloin palautuu paremmin eikä tunne nälkää. Välillä kehon lievä stressitila häätää nukkumatin, jota anelen takaisin rentoutusmusiikilla ja verkkaisilla luontoartikkeleilla.

Perjantaina alkavat thainyrkkeilyn EM-kisat Prahassa. Punnitus on iltapäivällä eli viimeisen kilon puristelen pois hikoilemalla ennen sitä. Joko hikipuvun avulla jumppaamalla, kuumassa kylvyssä lillumalla tai tarvittaessa saunomalla. Ensimmäisen virallisen punnituksen jälkeen painoissa on oltava aina ottelupäivän aamuun. Sen on näytettävä tasan tai alle 48 kiloa tai kisat ovat siinä.

Kilpailuissa jokainen urheilija haluaa mahdollisimman nopeasti syömään ja juomaan, joten herrasmiehiä tai -naisia ei punnitusjonossa tunneta. Kun punnituksesta on päästy, juodaan elektrolyytit ja suolat takaisin ja sitten mennään syömään. Pidättäytymisen jälkeen on huolehdittava myös siitä, ettei ruokapöydässä iske ahneus.

Pian nälkä, jano ja väsymys ovat vain muisto. Keho elpyy ällistyttävän nopeasti ja taisteluvalmius nousee yhdessä energiatasojen kanssa.

Laihdutusvinkkejä ei tästä tekstistä kannata haalia. Painoluokkaurheilijan painonvedolla ei ole mitään tekemistä terveellisten elämäntapojen kanssa. Minullakin on urani alkupuolelta muistissa muutamat järjettömät painonvedot, joihin valmentaja on kehottanut ja joihin olen kokemattomana urheilijana suostunut.

Mitä järkeä? -kysymys on pyörinyt päässäni, kun olen pitkään paastottuani nököttänyt kumipuku päällä kuuman saunan lattialla ja miettinyt, ettei näin huonoa oloa saa vaikka kuinka väkijuomilla läträisi. Lämpöhalvauksen riski on ollut todellinen.

Toisaalta painonveto voi olla ihan siedettävääkin puuhaa, kun kehossa on vielä virtaa ja olotila positiivinen. Eräänkin kerran hikoilin kuumassa kylvyssä hotellin kylpyammeessa, imeskelin pakastemansikoita ja hekottelin lukiessani Miika Nousiaisen Maaninkavaara-kirjaa. Hulluja nuo kestävyysurheilijat.