Keskiviikko, 14.11.2018 
Iiris
Kotimaa

Oletko sinä digipositiivinen vai -negatiivinen henkilö?

  • Eveliina Salomaa

Aika ajoin jokainen miettii omaa työtään ja tulevaisuuttaan. Graafikon työssäni on se hyvä puoli, että visuaalinen asioiden esittämistapa ei ole ainakaan hiipumassa. Silti tulevaisuutta pohtiessani mieleen nousee kysymys, miten parhaiten pysyn digitalisaation virrassa mukana.
Yksi digitalisaation määritelmä onkin se, että toimintatapoja tai prosesseja muutetaan digitaalisia välineitä hyödyntämällä. Muutos tuo tavalla tai toisella lisäarvoa käyttäjälleen.

Sitten pitäisi vain tietää ne oikeat digitaaliset välineet, joita tulevaisuudessa tarvitaan. Tulevaisuus vaikuttaa tässä kohtaa hieman sumealta.

Käsitteenä digitalisaatio ei ole uusi sen nykyisestä hypetyksestä huolimatta. Suomessa digitalisaatiosta on voitu puhua siitä alkaen, kun ensimmäiset tietokoneet tulivat kotikäyttöön 1980-luvulla. Digitaaliset teknologiat yleistyivät arkikäyttöön kuitenkin vasta 1990-luvulla, jolloin myös media-alalla julkaistiin ensimmäiset verkkolehdet.

Sanomalehti Karjalainen oli verkkolehden julkaisijana etujoukoissa vuonna 1997. Käytännössä koko ala on muuttunut analogisesta digitaaliseksi viimeisen parinkymmenen vuoden aikana.

Digitalisaatio on tuonut muutakin uutta journalismin alalle, kun sähköiset tietokannat ovat avautuneet kaikille. Journalismiin on syntynyt uusia muotoja esimerkiksi tutkivan ja datajournalismin saralla. Datajournalistinen juttu syntyy suuresta informaatiomäärästä tietokoneavusteisesti suodattamalla, sitä analysoimalla ja visualisoimalla. Lopputulos voi olla vaali- tai verokoneen kaltainen verkkosovellus, joka on jollain tavalla vuorovaikutteinen lukijan kanssa.

Datan uskotaankin olevan tulevaisuuden öljyä. Pelkkä data ei tuo rikkauksia vaan datan jalostaminen ratkaisee. Se yritys tai taho, joka osaa parhaiten hyödyntää analysoitua dataa omaan käyttöönsä, menestyy. Tähän tarvitaan vielä toistaiseksi ihmistä. Sisällöllistä ymmärrystä tarvitsee myös työssään visuaalisen työn tekijä, kuten graafikko.

Juhannuksen alla puheenaiheeksi nousi taas tekoäly, jonka arvioidaan muokkaavan työelämää ja yhteiskuntaa laajasti jo tulevan vuosikymmenen aikana. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisemassa Tekoälyajan työ -raportissa arvioidaan, että 15 prosenttia työpaikoista saattaa kadota kokonaan. Jopa miljoona suomalaista tarvitsee uudelleenkoulutusta siihen, että työ tehdään eri tavalla kuin nykyisin.

Silti vielä on vaikeata kuvitella robottia tekemässä luovaa työtä, jollaiseksi oman työnikin lasken. Apua sen sijaan ottaisin mielelläni jo nyt vastaan robotilta datan suodattamisessa ja käsittelyssä.

Digitalisaatio on osunut maaliin silloin, kun esimerkiksi uuden ohjelmiston käyttöönoton myötä työprosessi on muuttunut pysyvästi. Muutokset tapahtuvat pienin ja epävarmoin askelin.

Toisille digitalisaatio on uhka ja kirosana, toisille mielenkiintoinen mahdollisuus ja tilaisuus oppia uutta. Melko digipositiivisena graafikkona suuntaankin lomallani kouluttautumaan. Toivon tulevaisuuden kirkastuvan edes hiukan ison rapakon takana.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa