Lauantai, 17.11.2018 
Einari, Eino
Kotimaa

Kolumni: Maakunta on Suomessa nyt ruma sana

Suomi syntyi aikojen saatossa alueelle asettuneista heimoista, jotka väliin kilvoittelivat kalavesistä ja riistamaista eli elintilasta myös keihäin ja jousin.

Syntyivät alueet, joita kutsutaan historiallisiksi maakunniksi. Heimojen sulatusuuni synnytti uusia alueellisia identiteettejä, joiden kautta hahmottuivat nykyiset talousmaakunnat.

Ne syntyivät järkevän ja tarkoituksenmukaisen alueellisen yhteistoiminnan tuloksena.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Maakunnilla on omat maakuntalaulunsa, vaakunansa, maakuntakasvinsa, maakuntaeläimensä, maakuntalehtensä, maakuntaliittonsa  ja enemmän tai  vähemmän vahvat identiteettinsä.

Maakuntaperinne on erittäin vahva, keskeinen osa suomalaisuuden ydintä.

Uusimaa ei muuten kuulu historiallisiin maakuntiin. Ja Helsinki on rakennettu maakuntien rahoilla.

Nyt maakunnasta on tullut ruma sana, suorastaan pilkan arvoinen.

Ilmiö ei ole uusi, mutta on korostunut maakunta- ja sote-uudistuksesta käytävässä keskustelussa.

Sivistymättömät poliitikot haukkuvat uudistusta lehmänkaupaksi, jonka osana ”kepu saa maakuntansa”.

Ilmaisu on samaan aikaan ivaileva ja vähättelevä; maakunnilla ei ole merkitystä, pitäköön siis kepu ne.

Erityisen anteliaasti tätä henkeä viljelevät vihreiden Touko Aalto ja vasemmistoliiton Li Andersson.

Mutta on muitakin poliitikkoja, jotka puheenparressaan antavat ymmärtää, että sivistys sijoittuu Helsinkiin ja sen liepeille, maakunnat, niiden väki ja edustajat ovat paariaa.

Tämä ajatusrakennelma on pesiytynyt myös isoon osaan mediaa.

Niin sanotussa etelän mediassa ei ole toimittaja eikä mikään, joka ei edes rivien välissä pilkkaa kehäkolmosen ulkopuolista Suomea.

Selkeimmin tämä näkyy monen politiikan toimittajan kolumneissa, mutta valitettavasti myös joidenkin entisten(?) arvolehtien pääkirjoituksissa.

Kyse on sivistyksen tai kokonaisnäkemyksen puutteesta. Tosin ne taitavat yleensä kulkea käsi kädessä.

Esimerkiksi Iltalehdessä ja Avussa kolumnoivan Tuomas Enbusken tekstit täyttänevät ihmisryhmään kohdistuvan vihapuheen tunnusmerkit. Toimituksen johdon pitäisi reagoida.

Moni poliitikko vannoo, että seuraavien eduskuntavaalien jälkeen hänen puolueensa vähentää maakuntien määrää, kuka kahteentoista, kuka jopa viiteen.

Näillä ihmisillä ei ole minkäänlaista historian eikä nykyisyyden tajua, on vain vääristyneeseen vallantuntoon perustuva usko siitä, että maakuntaidentiteetistä voidaan päättää ja pitää päättää Helsingissä.

Helsingissä ja Uudellamaalla asuu vajaa kolmannes suomalaisista. Me muut, kaksi kolmasosaa, olemme enemmän ja monessa asiassa myös parempia.

Ja siksi me pidämme Pohjois-Karjalan. Ihan itse. Hoitakaa muut maakunnat kohtanne samalla tavalla!

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa