Torstai, 20.9.2018 
Varpu, Vaula
Kotimaa

Kolumni: Kaikki maailman harakat ja riikinkukot, liittykää yhteen!

Sanotaan se suoraan tähän alkuun: minä haluan kattokruunun asuntooni.

Enkä mitään ”hyvän maun” rajoissa pysyttelevää hökötystä. Mitä enemmän kristalleja, kimallusta ja yksityiskohtia, sen parempi.

Kuulenko, miten joku siellä sanomalehden ääressä muodostaa huulillaan erään englannin kielen nelikirjaimisen, c:llä alkavan ruman sanan?

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Tarkoitan tietenkin sanaa camp, jota käytetään ironiansävytteisestä mieltymyksestä liioiteltuun ja loisteliaaseen. Väärin!

Minulla on oma sanani ihmiselle, joka tykkäilee asioista ironisesti. Pelkuri, eli näin pohjoiskarjalaisittain nöösi.

Rakkauteni ylenpalttiseen estetiikkaan on täysin vilpitöntä – oli kyseessä sitten röyhelöhihainen pusero, Baijerin Neuschwansteinin linnan kaltainen rakennustaiteen helmi taikka dramaattinen, glitterintäyteinen musiikki- tai teatterispektaakkeli. Olen eräänlainen harakka.

Älkääs myöskään kuiskailko mitään kyseenalaiseen miehisyyteen viittaavia ilmaisuja. Onko mitään maskuliinisempaa kuin aggressiivinen tilan haltuun ottaminen räikeällä olemuksella tai röyhkeän säkenöivällä esineistöllä?

Tämän tiesi jo 1600-luvulla Ranskan Aurinkokuningas, samoin 30-vuotisen sodan sankarina tunnettu Åke Tott, jolla oli tapana ajella kultaisilla vaunuilla ketään väistämättä. Tietenkin röyhelökaulus kaulassa ja hiukset pitkinä kiharoina.

Samassa jatkumossa voidaan nähdä 70–80-lukujen glamrockin pahat pojat, miksei myös uuden vuosituhannen rap-artistit paksuine kultaketjuineen.

Jos ette vieläkään usko, vilkaiskaa riikinkukkoja ja sinisorsia. Ukkometsokin kelpaa.

Hyvän maun samastaminen vaatimattomuuteen palautuu sekin 1600- ja 1700-luvuille, aateliston ja porvariston rähinöihin.

Englannin sisällissodassa ja Ranskan vallankumouksessa nouseva keskiluokka sai aristokraattien krumeluurista oivan lyömäaseen: sehän oli vallan epäkristillisen tai epärationaalisen aistillista. Suorastaan uhka sielun puhtaudelle ja järjen siveydelle.

Pirtinseinästä erottuminen oli myös itsensä korostamista, ylpeyden kuolemansyntiä. Jumalan ja luonnon edessähän kaikki olivat samaa merkityksetöntä tomua.

1900-luvun, demokratian laajenemisen ajan, iskusana taas on ollut modest modern. Kovin pitkälle ei päästy ajatuksesta, että tasa-arvo merkitsee tasapäisyyttä.

Kitsch on moderni pilkkatermi esineille ja asioille, jotka herättävät rationalistis-jälkikristillistä moraalipaniikkia olemalla kevytmielisesti mahdollisimman koreita. Vaikkapa sille kattokruunulle, joka ei suostu pyytelemään olemassaoloaan anteeksi.

”How can less be more? It’s impossible. More is more”, ihmetteli kitaravirtuoosi Yngwie Malmsteen aikoinaan. Kas siinäpä teille tyylikkään yksinkertaista maalaisjärkeä.