Tiistai, 18.9.2018 
Tytti, Tyyne, Tyyni
Kotimaa

Kolumni: Turhan tiedon maisteri – tai sitten ei

  • Juha Inkinen

Taannoin lounaspöydässä kollegoiden kanssa käynnistyi keskustelu oppimisesta ja oppimistavoista. Toiset oppivat lukemalla, toiset näkemällä tai tekemällä. Miksi aivot toimivat niin eri tavalla? Miksi minä en opi lukemalla juuri niitä asioita mitä tarvitsisi? Sen sijaan sisäistän kaikkea muuta, mikä ei liity asiaan.

Lopulta päädyin kaikkien koukeroiden jälkeen siihen tulokseen, että olen turhan tiedon maisteri. Tiedän kaikkea enemmän tai vähemmän tarpeellista. Pääasiassa vähemmän. En tiedä esimerkiksi montaakaan ihmistä, jota kiinnostaa se, että majavan anaalirauhasesta saatavasta nesteestä tehdään vaniljan-, vadelman-, tai mansikanmakuisiin tuotteisiin aromi.

En koskaan menestynyt koulussa erityisen hyvin, ja kokeissa pärjääminen oli vaikeaa. Se tuskin tuli yllätyksenä vanhemmilleni, jos miettii tarinoita lapsuudestani. Tulevaisuuteni saattoi olla aistittavissa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Lukeminen ja lukemalla oppiminen on aina ollut minulle hankalaa, ja toisaalta taas oppitunnilla kuunteleminen on vaikeaa, jos nukkuu puolet ajasta.

Opettajien yritykset pitää minut tiedonjyvässä kiinni alkoivat vaikuttaa epätoivoisilta. Kyse ei niinkään ollut motivaatiossa oppimista kohtaan vaan siinä, että halusin oppia eri asioita. Niitä, jotka minua kiinnostivat, ja koulu ei ehkä koskaan suoranaisesti niitä minulle tarjonnut.

Sen sijaan oppiminen konkreettisesti tekemällä on merkittävästi helpompaa, ja asiat jäävät päähän.

Tämän lisäksi muistiini jää asioita, vaikka en niihin keskittyisi tai niitä tiedostaisi. Mitä hyödyn siitä, että tiedän jääkarhun ihon olevan musta? Tai siitä, että ketsupin viskositeetti ei muutu lämpötilan mukaan.

Lisäksi en edes ole varma, pitävätkö nuo paikkansa, mutta näin olen kuullut tai lukenut. Jossain laulussakin sanotaan, ettei avaruudessa voi itkeä. Mielenkiintoista tietoa, mutta pitäneekö paikkaansa.

Olisi myös mukava ymmärtää päivän politiikkaa, muistaa vuosilukuja, puhua vaikka viittä eri kieltä ja muistaa ulkoa piin likiarvo 78 numeron tarkkuudella. Mutta tätä ei minulle suotu.

Välillä myös kadehdin ihmisiä, jotka muistavat kaikkien elokuvien ohjaajat, näyttelijät ja leikkaajat ja vielä lisäksi luettelevat ääniraidan säveltäjät ja tuottajat.

Onneksi sen sijaan tiesin aamupalaverissa kuitenkin sen, että moottoriajoneuvolla ajaminen päihtyneenä on kiellettyä myös suljetulla alueella. Tämä tuntui olevan joillekin epäselvää, joten olipa tästäkin hyötyä.

Lopulta turhaa tietoa ei taida olla olemassa.

Kaikella tiedolla on tarkoituksensa ja jossain vaiheessa siitä on hyötyä ainakin jossain määrin. Varsinkin siinä vaiheessa, kun vaivaantunut hiljaisuus valtaa tilan ja jotain sanottavaa on keksittävä.

Siinä voi sitten esimerkiksi kertoa faktoja siitä, miten työkoneen vaihdelaatikko puretaan ja kasataan.