Perjantai, 16.11.2018 
Aarne, Aarno
Kotimaa

Kolumni: Milloin sinä olet viimeksi mokannut?

Miltä se tuntuu, kun mokaa? Naama punottaa. Hiki nousee hiusrajaan ja kainaloon. Joskus suututtaa. Yleensä hävettää. Mokaaminen ei tunnu kivalta. Hävetä silmät päästään ja kuolla häpeästä – nämä sanonnat kertovat olennaisen. Häpeä on jännä tunne. Se kertoo meille, että nyt tuli tupeksittua, se läksyttää pöljästä käytöksestä.

Toiset häpeävät enemmän, toiset vähemmän ja eräillä ei tunnu olevan mitään häpyä. Minä kuulun ensimmäiseen joukkoon. Aina hävettää joku hölmö juttu. Joskus häpeän pelko on estänyt tekemästä asioita. On pelottanut, että mokaan ja sitten saa hävetä.

Teini-iässä hävetti, kun äiti kyseli kaupan alusvaateosastolla vaatekokoa kovaan ääneen. Hävetys aiheutti suuttumusta ja kiivaan ulosmarssin. Nyt se naurattaa, silloin ei naurattanut yhtään. Parempi onkin varmaan ottaa opiksi ja luvata, etten tulevaisuudessa kysele oman jälkikasvun kalsarikokoa julkisilla paikoilla.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Meitä hävettää, koska pelkäämme toisten nauravan meille, pitävän meitä tyhminä tai sulkevan meidät ryhmän ulkopuolelle. Ihminen haluaa kuulua joukkoon ja tulla toisten hyväksymäksi. Mokaamalla paljastaa puutteensa ja erottuu joukosta.

Häpeä voi saada pelkäämään epäonnistumista. Epäonnistumisen pelossa en uskaltanut vuosiin laulaa karaokea. Pelkäsin, että laulan huonosti ja kaikki nauravat. Hävetti ennakkoon. Arvatkaapa mitä tapahtui, kun lauloin? Ei mitään. Kukaan ei nauranut ja minulla oli kivaa. Laulutaidosta en tiedä, mutta itsensä voittaminen tuntui makealta. Aion siis laulaa jatkossakin, vaikka jälkeenpäin saattaakin hävettää.

Kaikkia mokailuja ei kehtaa kertoa julkisesti – terveisiä vaan asianosaisille – mutta joskus hävetys helpottaa, kun nolon tilanteen jakaa toisten kanssa.

Viimeisin mokailuni sattui autoa tankatessa. En saanut ajettua autoa oikeaan kohtaan. Siis en sitten millään. Aikani venkslasin ja luovutin, kun rengas otti kiinni korokkeeseen. Kyllä hävetti. Tankkauspaikka oli täynnä muita tankkaajia ja kieltämättä tuli muutama ”nainen ratissa” -lohkaisu mieleen. Kävi myös niin, että päästelin ilmoille kaikki tavallisimmat kirosanat ja sitten hävetti lisää. Oli nimittäin oma lapsi kyydissä.

Enpä näyttänyt kovin hyvää esimerkkiä. Tunsin epäonnistuneeni tankkaajana ja kasvattajana. Omalla epäonnistumisen hetkellä on vaikea muistaa, että näitä sattuu kaikille.

Mokailu on kuulemma hyvä juttu. Työelämägurut sanovat tuottavuuden paranevan, kun työpaikalla on ilmapiiri, joka sallii mokailun. Jos ei uskalleta kokeilla uutta ja ottaa riskiä, ei tule ehkä mokattua, mutta ei ehkä tule niin suuria onnistumisiakaan. Onnistumisia syntyy, kun virheistä opitaan. Ei vatvota sitä, että meni pieleen, vaan mietitään miten tehdään ensi kerralla paremmin.

Jos uskaltaa mokata tietäen, että kaverit auttavat mahalaskun jälkeen pystyyn, voi syntyä hienoja onnistumisia niin yksilönä kuin yhteisönä.

Siispä mokaillaan kun tavataan.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa