Torstai, 20.9.2018 
Varpu, Vaula
Kotimaa

Kolumni: Saimaan pilaaminen vain pisara meressä, mutta käy tunteisiin

Tämä kesä muistetaan jälkikäteen paahtavista helteistä, rutikuivista rehupelloista, kauppojen tyhjistä pullovesihyllyistä ja Heinäveden grafiittikaivoshankkeesta nousseesta haloosta.

Yhteinen nimittäjä on vesi. Kuumuuden oheisvaikutukset tekivät veden rajallisuuden näkyväksi jopa meillä Suomessa. Vesistöjen haavoittuvuuden nostivat keskusteluun puolestaan kaivostoimintaa Heinävedellä raivoisasti vastustavat mökkiläiset ja päättäjät.

Kun vastassa on kasvoton kaivosyritys ja pelilaudalla elintärkeä vesi, yhdistää se ihmisiä, jotka ovat monesta muusta asiasta erimielisiä. Varallisuudesta riippumatta lähes jokainen suomalainen käyttää päivässä keskimäärin 155 litraa vettä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

YK julisti veden ihmisoikeudeksi vuonna 2010. Veden puute on arvioitu yhdeksi maailman suurimmaksi uhaksi. Makean veden varannot ovat rajalliset ja epätasaisesti jakautuneet: Kaikesta maailman vedestä vain yksi prosentti on käyttökelpoista makeaa vettä.

Suomessa ollaan tässä suhteessa onnellisessa tilanteessa, sillä vedensaantimme näyttäisi olevan turvattu tulevaisuudessakin. Emme kuitenkaan elä kuplassa, johon ilmastonmuutos ei vaikuttaisi. Ilmaston lämpenemisen myötä vesistöt lämpenevät, mikä lisää muun muassa leväkasvustoa ja uhkaa pohjavesiä.

Ympäristöä uhkaavista asioista huolestutaan usein vasta, kun ne tulevat omalle takapihalle.

En ole esimerkiksi nähnyt Karjalaisen tekstaripalstalla peräänkuulutettavan toimia Kapkaupungin vesikriisin ratkaisemiseksi (suurkaupungista uhkaa loppua vesi hetkellä minä päivänä hyvänsä).

Pääkopalle on raskasta kantaa huolta kehitysmaista, koska yhden ihmisen toimintamahdollisuudet tuntuvat niin rajallisilta.

Kun kyseessä on lähiseudulle suunniteltu grafiittikaivos, niin älähdetään ennen kuin tehtaan perustamista on edes vahvistettu. Hyvä niin. Ääntä kuuluu pitää, jos päätöksissä ollaan menossa metsään. Talvivaara oli varoittava esimerkki epäonnistuneesta kaivostoiminnasta. Kaivoslain porsaanreiät, kuten esimerkiksi se, että kaivoksen voi perustaa luonnonsuojelualueelle, pitää tukkia.

Toistaiseksi maassamme on tuhansia puhtaita järviä. Juha Sipilän hallituksen Sinisen biotalouden kärkihanke korostaa kala- ja vesitalouden liiketoiminnan kasvun tukemista. Mielestäni kestävän kehityksen pitää mennä bisneksen edelle. Ilman vettä ja puhdasta luontoa emme tee työpaikoilla ja rahalla mitään.

Vesivarantojen omistaminen on polttavan kuuma kysymys ympäri maapalloa. Varantojen yksityistäminen on johtanut eri puolilla maailmaa veden hinnan nousuun ja protesteihin.

YK:n mukaan miltei yhdellä kolmasosalla maailman ihmisistä on puute turvallisesta juomavedestä. Tutkijat ennakoivat tilanteen johtavan lisääntyviin konflikteihin ja vesipakolaisuuteen, mikä tulee vaikuttamaan myös Suomeen. Vesivarannoiltaan rikkaat maat voisivat halutessaan auttaa kehitysmaita vesihuollon parantamisessa. Tämä ehkäisisi vesipakolaisuutta.