Keskiviikko, 21.11.2018 
Hilma
Kotimaa

Kolumni: Parilla muutoksella pesismatsi olisi herrasmiespeliä

Sama kaava toistuu aina. Kun lukee lehdestä vaikkapa pesäpallopelin selostuksen, jää paljon oleellista tietämättä, koska sitä ei kerrota.

Katsoja on tärkein, pääsylipun maksanut vielä tärkeämpi. Urheilukielellä sanotaan, että katsoja on keskiössä. Kun katsojia on yhtä useampi, heistä tulee yleisö.

Ilman yleisöä on ihan sama, kuka pelaa ja ketä vastaan, tai miten matsi päättyy. Sellainen peli ei pitkään vetele. Silti matseja ei pelata yleisölle. Festareilla rokkitähti esiintyy yleisölle, ja kesäteatterissa näyttelijät myös. Pesispeleissä pelataan sarjapisteistä ja mitaleista. Ketä kiinnostaa?

Ottelusää on olennaisen tärkeää. Keskimäärin peliä on paljon mukavampi katsella poutasäässä kuin kaatosateessa. Ei aina. Tylsä peli on tylsää, vaikka olisi kuinka helle. Siksi pääsylipun maksaneelle on erittäin tärkeä lukea lehdestä, kiusasiko auringonpaiste ja valuva hiki muitakin. Pelaajista ei ole niin väliä. Pelaajille hiki on työhön kuuluva saavutettu etu, josta ei tingitä.

Sää pitää kertoa joka jutussa, samoin yleisömäärä. Numerot eivät riitä, vaan pitää hämmästellä ja makustella. Kyllä 1 500 katsojaa on jumalattoman paljon, jos jokainen pitäisi nimeltä mainita. Mutta miksi pitäisi, kun kaksituhatta on kuitenkin niin paljon enemmän.

Toisaalta olisi kiva tietää, ketkä 1 500 istuvat vapaaehtoisesti kaksi ja jopa kolme tuntia toljottamassa, kun yleensä eriväriset joukkueet vuorotellen lyövät palloa ja säntäilevät pitkin kenttää. Peli on niin nopeaa ja vaikeaselkoista, että ei selventäviä selityksiä pysty rautalangasta vääntämään. Ei, vaikka olisi voimaa kuin Juha Niemen moukarilyönnissä.

Pesispelistä tulisi paljon yleisöystävällisempää, jos pallo olisi jalkapallon kokoinen ja maila kuin paistipannu. Ei liian nopeaa, ja aina osuisi palloon.

Pesiksestä tulisi herrasmiespeliä parilla sääntömuutoksella. Lukkarin pitäisi sanoa joka kerta syöttäessään, että ole hyvä, johon lyöjä vastaa, että kiitos. Jos lukkarilta jää sanomatta, niin lyöjä saa vapaataipaleen. Puolestaan lyöjä palaa armotta, jos unohtaa kiittää.

Pelinjohtajalta viuhka pois, kun ei siitä yleisö kuitenkaan mitään ymmärrä. Sen sijaan pelinjohtajan pitää ilmoittaa, mitä yritetään, ja niin kovalla äänellä, että yleisökin sen kuulee. Näin peliin tulisi uusia tilanteita ja mahdollisuuksia. Tylsistä peleistä tulisi mielenkiintoisia – tai sitten ei.

Yleisön käytöksestä pitää myös kertoa joka kerta. Kiroilu ei kuulu kentälle, eikä katsomoon. Kirosanoja saisi supista ja elehtiä, mutta ei huutaa ääneen. Tuomarilla olisi diktaattorin oikeudet. Pelaaja ulos kentältä, jos pari eri kertaa ääneen kiroaa. Yksi voi olla vahinko, kaksi kertaa on huonoa käytöstä, jota ei tarvitse sietää. Kirosanoja eivät olisi kehvetin kuhvetti, himskatti ja helkkarikaan.

Tuomari voisi poistaa myös kiroilevan tai alatyylisiä huutelevan katsojan ulos katsomosta. Takaisin saa tulla sitten, kun osaa käyttäytyä. Kyllä pääsylipun maksajaa kiinnostaa, mitä mieltä muut olivat kisamakkarasta, kahvinsumpista ja oliko kalja taskulämmintä kuraa.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa