Maanantai, 19.11.2018 
Elisabet, Liisa
Kotimaa

Kolumni: Kuinka määrittää vaikuttamisen ja puuttumisen raja?

Presidentti Sauli Niinistöstä eilen julkaistu kirja Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra vahvistaa siitä julkistettujen poimintojen perusteella sitä käsitystä, joka Niinistöstä presidenttinä yleisesti onkin.

Tämä itseään unilukkariksi luonnehtiva presidentti on käyttänyt epämuodollista valtaansa vahvasti myös sisäpolitiikassa vaikuttaen kirjan mukaan muun muassa kilpailukykysopimuksen syntymiseen sekä Fortumin tuloon Fennovoiman osakkaaksi ja siten suomalaisvenäläisen ydinvoimalahankkeen edistämiseen.

Aamulehden toimittajien Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirja on auktorisoimaton, eli sitä ei ole tehty yhteistyössä Niinistön itsensä kanssa. Sen lähteet ovat kuitenkin poikkeuksellisen vankkoja, Niinistön kanssa läheistä yhteistyötä tehneitä keskeisiä poliitikkoja ja päättäjiä, jotka kertovat Tamminiemen herran toimineen, kun tämä on katsonut, että toimittava on.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Tämä on tapahtunut ilmeisen usein, eikä Niinistö ole antanut häiritä sen, että muut keskeiset poliittiset vaikuttajat pääministeriä tai jopa yhtenäistä EU:ta myöten eivät ole olleet hänen toiminnastaan tietoisia ja olisivat kenties pitäneet sitä arveluttavana tunkeutumisena omalle reviirilleen.

Niinistö on tarkka ulkopoliittisesta vallastaan, eikä ainoastaan tarkka, vaan hän myös venyttää sitä maksimiinsa. Tämän Niinistö on tunnustanut itsekin toteamalla useaan otteeseen, että hän pitää tauon kerratessaan perustuslakia: ”Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti - - yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”.

Ei siinä perustuslain 8. luvun 93. pykälässä kyllä oikeasti mitään taukoa, saati välimerkkiä, ole.

Likimainkaan samanlaista tarkkuutta Niinistö ei kirjan mukaan sovella sisäpolitiikassa, mutta venyttämistä kyllä. Unilukkari toimii aktiivisesti, mutta toki vain taustalla ja ollen julkisesti pidättyvä. Siksi erityisesti kirjan väite Niinistön puuttumisesta Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen on hänelle kiusallinen, pitipä tämä tapahtumakuvaus sitten paikkansa tai ei.

Tuskinpa tämäkään asia silti häntä riepoo.

Kansalaisten tuomiota Niinistö ei aktiivisuudestaan saa, vaan nämä uudetkin tiedot tai tulkinnat yksinomaan lisäävät hänen suosiotaan. Eivät kansalaiset koe valitsevansa presidentinvaaleissa valtionpäämieheksi hiljaista sivustaseuraajaa, vaan nimenomaan vahvaa vaikuttajaa.

Ulkopolitiikassa asia on aivan selvä, sillä muut poliittiset toimijat ovat antaneet presidentille suosiolla tilaa.

Sisäpolitiikan osalta taas on vaikea määritellä, missä vaiheessa sisäpoliittinen vaikuttaminen muuttuu vahvaksi puuttumiseksi. Onhan presidentillä aina oikeus tavata ketä tahansa ja myös esittää omia mielipiteitään, aivan kaikista asioista.

Tältä osin kyse onkin enemmän muista kuin presidentistä. Jos muut kokevat presidentin mielipiteen tärkeäksi ja antavat sille painoa, niin hehän siitä tekevät puuttumista asioihin, ei presidentti itse. Siis jos muut ovat lapasia, niin ei siitä voi presidenttiä syyttää.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa