Keskiviikko, 19.9.2018 
Reija
Kotimaa

Kolumni: Näin keskusjärjestö rakentaa luottamusta: veroja ja työtaisteluja

  • Jyrki Utriainen

Kuvittelin tiistaina lukevani erään viime gallupeissa menestyneen puolueen vaaliohjelmaa: aktiivimalli peruttava, omaisuusveroihin ja yrittäjien veroihin kiristyksiä, ansiosidonnaista päivärahakautta pidennettävä ja sitä rataa. Verotukseen tehtävät kiristykset olisivat toteutuessaan suuruusluokaltaan yhteensä satojen miljoonien suuruiset.

Sitten hätkähdin, että eihän tämä olekaan puolueen vaaliohjelma vaan SAK:n, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön, julkistamat tavoitteet vaalikaudelle 2019–2023.

Mutta hetkinen. Eihän SAK ole puolue? Ei olekaan, mutta tiistaina se kyllä siltä vahvasti vaikutti. Sen verran poliittista retoriikkaa järjestö käytti, ja jo maininta tavoitteista vaalikaudelle kertoo omaa kieltään.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Keskustelu on sallittua, ja sana on Suomessa vapaa. Ihmetystä herättää silti se, että keskusjärjestö käyttäytyy kuten poliittinen puolue.

Ymmärrän sen, että ay-liike ajaa työntekijöiden asiaa, kun palkoista ja työehdoista sovitaan, ja että ay-liike rientää apuun, kun tulee kiistatilanteita työpaikoilla. Sitä en ymmärrä, että ay-liike heittäytyy poliittisen puolueen asemaan.

SAK kertoo rakentavansa vaalikauden tavoitteillaan luottamusyhteiskuntaa.

Se esittää kiinteistöveron laajentamista maa- ja metsätalousmaahan. Luoko se luottamusta maa- ja metsätalousyrittäjiin, että pelloille ja metsämaille määrätään uusi vero? Etenkin, kun takana ovat hankalat vuodet myrskytuhojen ja kuivan kesän jäljiltä.

Järjestö poistaisi listaamattomien osakeyhtiöiden verovapauden ja yrittäjävähennyksen. Miten tämä lujittaa luottamusta pitkäjänteiseen yritystoimintaan, joka luo Suomeen työpaikkoja?

SAK käyttää termiä verotuksen oikeudenmukaisuus, kun se puhuu varallisuusveroista ja esittää solidaarisuusveron säilyttämistä. Kuulostaako tutulta?

Jos tulevat hallitusratkaisut eivät ole SAK:n mieleen, miten sitten suu pannaan? Epäilemättä SAK:lla on näkemys myös tulevan hallituksen kokoonpanosta. Jos ratkaisu ei mene mieltä myöten, kiukutellaan työmarkkinakierroksella ja hekumoidaan lakkoaseella, eikö niin?

Itse asiassa järjestö on jo varautunut työtaisteluun, jos hallitus ei peruuta pienyritysten irtisanomisperusteiden keventämistä koskevaa lakialoitettaan. (Talouselämä, 14.8.).

Tämä on SAK:n käsitys luottamuksen rakentamisesta.

On aivan sattumaa, että SAK:n tavoitelistaus vaikuttaa yhtenevältä jo mainitun, erään viime gallupeissa menestyneen puolueen vaaliohjelman kanssa.

Kuitenkaan SAK:n ja tämän gallupeissa menestyneen puolueen välillä ei kuulemma ole mitään yhteyttä. Sellaisesta ei saa edes ääneen mainita, koska mitään yhteyttä ei ole. Eikä SAK ole puolue.

SAK ei tue vaaleissa yksittäisiä ehdokkaita eikä puolueita, vaikka julkaiseekin vaalitavoitteita. SAK kannustaa vain ihmisiä äänestämään.

Uskokoon, ken tahtoo.