Perjantai, 21.9.2018 
Mervi
Kotimaa

Kolumni: Mitä, pitääkö ostoksia vielä odottaa viikkokausia?

Kylpyhuoneremontti voi opettaa monenlaista, itsestä ja ympäröivästä maailmasta. Ensinnäkin nykyinen aikakäsitykseni: viikko on todella pitkä aika, kuukausi mahdoton. Sen sijaan monille valmistajalle ja tavarantoimittajalle kuukausi on minimi, ja pahoittelujen määrä on vakio, kun kauppa-akti jää syntymättä ostajan typeryyden vuoksi.

Yritin hankkia siis peilikaappia. Iso osa ei miellyttänyt silmää, loput tuntuivat heppoisilta.

Kun sopiva, vielä kotimaista tuotantoa, löytyi marketista, oli ilo ylimmillään. Tuotteen toimitusaika vaan sattui olemaan kuukausi, mikä ei mitenkään sopinut tämän remontin aikatauluun.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kaupasta ei suostuttu mallikappaletta myymään, ja anelupuheluni tehtaalle vahvisti tilanteen: tätä juuri mieluista kaappia en tule saamaan.

Tehtaan jonot olivat kesän jäljiltä pitkälti yli kuukauden. Komponentteja ja työntekijöitä on rajallinen määrä, ja jostain syystä peilikaappien kysyntä oli tänä keväänä räjähtänyt käsiin. Uusiin omakotitaloihin oli kuulemma tilattu ”aivan sarjana” näitä.

En tiedä, oliko myyntipäällikkö enemmän pahoillaan yrityksensä puolesta kuin minun huokaistessaan, että ”emme mitenkään saa tätä tavaraa nyt kaikille”.

Moni yrittäjä haaveilee suosion rakettimaisesta noususta. Että se oma tuote lähtisi lentoon, ja kalenterit ja tilauskirjat pullistelisivat seuraaviksi kvartaaleiksi.

Äkillisessä suosiossa on vain ikävä puoli: kun ihmiset tarpeeksi kauan jotain haluavat, eikä tuotetta löydy kaupoista etsimisestä huolimatta, moni kyllästyy, päätyy toiseen tai vaihtaa kokonaan lajia.

Itselle näin kävi tässä taannoin nyhtökauran kanssa. Yritin päästä trendikkäästi kasvissyönnin aallonharjalle ja saalistin tuotetta eri puolilta Joensuuta. Olisinko kerran löytänyt paketin jostain, mutta muutoin tuijottelin tyhjiä laareja.

Nyt eräänä päivänä näin nyhtökaurapaketteja pinoittain kaupassa – eihän tuota tule mieleenkään enää ostaa, kun en sitä innoissani arkiruokavaliooni saanut aikoinaan.

Ehkä vika on enemmän meissä kuluttajissa. Vaikka yhtenäiskulttuuri on julistettu kuopatuksi jo aikoja sitten, tunnumme me ihmiset haluavan tismalleen samoja asioita samaan aikaan.

Siinä missä ennen muodilla, ruokavillityksillä tai uusilla harrastuksilla kesti rantautua Atlantin yli Suomeen jopa vuosia, nyt kiima nousee päivissä. Samalla syntyy se harhainen käsitys, että ihmisen pitäisi saada mikä tahansa tavara muutamassa päivässä kotiovelleen. Mutta kun tämä maailma nyt pyörii, niin voi kun toivoisin erityisesti kotimaisten yrittäjien olevan hereillä: että kuluttajien eurot ja yrittäjien himoitut tuotteet kohtaisivat oikeassa kohdassa.

Sen kotimaisen laatupeilikaapin suhteen kävi sikäli ankeasti, että ilman jäin. Toisesta kaupasta löytyi tyydyttävän hyvä malli – ei kotimainen ja paljon halvempi kuin se ensi-ihastus – ja kaupat syntyivät. Sen juuri oikean perään saatan silti huokailla, kun ohi kävelen marketissa.