Sunnuntai, 23.9.2018 
Minja, Miisa, Mielikki
Kotimaa

Kolumni: Oodini mummoille ja perunoille, reipas A-duuri

Keitin kesällä uudet perunat ja söin voin kanssa. Pitää syödä niin, että pottu on toisessa kädessä ja toisessa veitsi, voita päälle ja paksu siivu kerrallaan suuhun. Kuorita ei, ne saavat roikkua repaleina suupieliä pitkin. Sillä tavalla on uusi peruna syöty aina.

Mummolan punaisella keittiön penkillä istuttu ja kaulaa kurkotettu kohti ruokkivaa kättä. Suu auki, kun mummo tipauttaa Sorsakosken pyöreäteräisellä veitsellä voiperunan suuhun. Jo vuodesta 1986.

Kun omalla Hackmanilla veistelee, ei maistu lainkaan samalle, ei peruna eikä voi. On mummon käsi varmaan ollut suolaisempi ja jokaisessa veitsellisessä rautainen rakkauden maku. Nyt voiperunaa syödessä ei kukaan enää silitä päätä ja sano linnunpojaksi. Ajat ovat karut ja perunan laatu löysempi.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Mummolla oli mummo, joka kulki pakkasessa aina avojaloin, lannoitti kukkapenkit niihin pissimällä ja löi kengistä korot matalaksi kirveellä. Hiihti varmaan tuhansia kilometrejä mökistä kirkolle ja takaisin ja pisti suvun miehet risulla ojennukseen.

Isomummon mummoa ei oikein muista kukaan, mutta varmasti olisivat kenkien korot saaneet kirvestä häneltäkin. En tiedä söikö voiperunaa, oliko sitä silloin edes keksitty. Taisi olla vain nauris.  

Kovia mummoja, rautaisia naisia, pärjääjiä sanotaan.

Äidillä oli mummo, joka söi elämänsä viimeiset kymmenet vuodet pelkkää ruisleipää ja perunaa. Voita oli joskus. Asui puolet elämästään talossa, joka oli rakennettu Hornaan. Muutti eläkepäiviksi kerrostaloon. Kolmion seinät peittyivät sanoma- ja aikakauslehdistä leikatuista kissojen, kukkien ja Kekkosen kuvista.

Se mummo tiesi miehen luonteen pelkkää katsetta tarkkailemalla, ennusti tulevaa vaikka mistä ja aina samalla tavalla: ”Se ei oo hyvä eillä”, jos kukkui käki, katkesi kynsi tai paloi sauna.  

   Äidistä tuli mummo kymmenen vuotta sitten. Meni jotenkin hetkellisesti sekaisin ja yritti tulla synnytyssalin ovesta sisään. Kätilö rauhoitteli tulevaa mummoa ja synnyttäjä pungersi yksikseen salissa uutta maailmaan.

Äiti on mummona sellainen, että on jatkojalostanut voiperunankin porkkanaksi. Voiporkkana ei ole sanana vielä kovin vakiintunut, mutta lapsenlapselle siitä on tullut mummolaruokien klassikko yhdessä punaisen munkin ja popcornin kanssa.

Kun minusta tulee mummo, siihen ei lapsenlapsia tarvita. Olen jo näyttänyt kirveen terää muutamille korkokengille. Ensi kesänä pissin kukkapenkkiin ja leikkaan talteen muutamat kissakuvat. Miesten katseita tarkkailen jo nyt. Tiedänkin heistä yhtä sun toista.

Hackmanit vaihdan vanhoihin Sorsakoskiin ja syön voiperunan perunana, ei tarvitse porkkanoita siihen sotkea. Opettelen ennustamaan kaikesta mahdollisesta ja mieluusti huonompaan suuntaan, jotta voi iloisesti yllättyä lopussa ja todeta, ettei elämä ihan reisille mennytkään.

Mummot kulkekoot mukanani aina, ovat rautaisia naisia, pärjääjiä sanotaan.