Tulosta tämä sivu
Kotimaa

Kolumni: Kylläpä hampaitakin naurattaa tiekarttaa katsoessa

Suomen liikenteen suurin pullonkaula eivät ole pääkaupunkiseudun liikenneruuhkat vaan itä–länsi-yhteydet tai tarkemmin niiden puuttuminen.

Pääkaupunkiseudun ruuhkanpurkuun pannaan jatkuvasti isommat panokset. Perustelu on tietysti aivan järkeenkäypä: siellä pitää olla hyvät yhteydet, hyvät tiet, hyvät radat ja toimiva joukkoliikenne, missä ihmisetkin ovat. Kukapa tuota vastaan voisi väittää?

Mutta hei, jotain rajaa!

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Liikenne- ja viestintäministeriön lausunnolla oleva asetus maanteiden ja rautateiden runkoverkosta ja niiden palvelutasosta on ikävää katsottavaa itä- ja pohjoissuomalaisesta vinkkelistä. Tulevaisuuden tie- ja rataverkkoa pidetään yllä ja kunnossa Etelä- ja Länsi-Suomessa.

Maan sisäinen poikittaisliikenne ei näytä kiinnostavan ketään, ei vissiiin sen enempää koko maan asioita hoitamaan palkattuja virkamiehiä kuin vaaleilla valittuja poliitikkojakaan.

Pohjois-Suomen onneksi sinne tarvitaan tie ja rata etelästä, jotta herrat pääsevät hiihtolomalle. Uskaltaisin lyödä vetoa, että muuten päätiet ja -radat päättyisivät Ouluun.

Tässä asetusluonnoksessa Kuutostie sentään yltää Joensuuhun, toki vain kakkosluokan tienä. Tusen tack! Siitä ymmärtää olla kiitollinen tietäessään, että yhdessä versiossa Itä-Suomen ääripisteeksi piirrettiin Lappeenranta.

Mietityttävät kuitenkin semmoiset asiat kuin yhteydet Joensuu–Varkaus, Joensuu–Pielisen Karjala ja Joensuu–Kajaani.

Mutta eivät liene niin tärkeitä asioita tuollaiset. Kyllähän kartalta näkee, että Kajaaniin voi ajaa kätevästi Kuopion kautta. Ehkä ministeriössä joku on kuullut, että Lieksassahan on se ulkoilmamuseo. Lienevät ymmärtäneet sen tarkoittavan koko alueen tulleen jo museoitua?

Itä–länsi-yhteyksien olemattomuuden ongelmat ovat polttavaa arkipäivää niin idässä kuin lännessäkin. Voisiko maakuntaliitto kuljettaa jonkun etelän päättäjän edes kerran työmatkalle Joensuusta Vaasaan?

Jossain vaiheessahan se kävi tosin ihan kätevästi, lentämällä Tallinnan kautta.

Niiralaan ei runkoverkko yllä, ei tietä eikä rautatietä pitkin. Itä-Suomen rajanylityksiin riittävät Vartius, Imatra ja Lappeenranta. Niiralaan riittää kärrympi polku.

Aikamoista!

Sininen tie on matkailun perusinfraa. Siitä kertoo Karjalaisen Lauantaimatinea kolmen sivun verran ylihuomenna.

Wikipediasta suunnitelmien laatijat olisivat nähneet perusasiat koska tahansa.

Idea pohjoista Eurooppaa halkovasta tiestä heräsi 50-luvulla, ja Sinisen tien yhdistys perustettiin Ruotsissa 1963. Vuonna 1973 Sinisestä tiestä tuli eurooppalainen valtatie, ja vuonna 2000 se jatkui Norjan, Ruotsin, ja Suomen läpi Niiralan kautta Puudoziin, Vodlajärven kansallispuistoon, Äänisen taakse.
Mutta mitäpä noista.

Kivasti sujuu hallituksen työ koko Suomen asuttuna pitämiseksi. Jokohan seuraava hallitus saa sanottua ääneen, mistä oikeasti on kysymys?