Lauantai, 17.11.2018 
Einari, Eino
Kotimaa

Kolumni: Olisi parannuksen teon aika politiikan kielenkäytössä

Useat eduskuntatyöstä suosiolla luopuvat poliitikot ovat viime aikoina vuodattaneet pettymystään eduskunnan keskustelukulttuuriin.

Iltalehdessä (6.9.) kontiolahtelainen kansanedustaja Pentti Oinonen (sin.) kuvailee tuntevansa joutuneen ”ikämiehenä pentujen tarhaan”. Pertti Salolaisen (kok.) mielestä eduskuntaan on viime vuosina pesiytynyt some-tyyli, jossa ”keskustelu hoidetaan lyhyillä virkkeillä ja solvauksilla”. Seppo Kääriäisen (kesk.) mukaan poliittisessa keskustelussa on vallalla ”tahallinen väärinymmärtäminen”.

Näitä mainittuja nuoremmasta kaartista Susanna Huovinen (sd.) puolestaan perustelee blogisivustollaan (18.4.) eduskunnasta jättäytymistään muun muassa sillä, että politiikka sisältää yhä enemmän ”ihmisiä vähättelevää ja loukkaavaa puhetta”.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Sain äskettäin luettua läpi Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjan Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra ja merkitsin siitä itselleni muistiin mielenkiintoisen kohdan. Kirjaan haastateltu Helsingin yliopiston poliittisen historian Pauli Kettunen nimittäin ihmetteli kirjassa näkemyksiä, joissa presidentti olisi eduskuntaa ja puolueita demokraattisempi, kun hänellä on enemmän äänestäjiä kuin puolueilla.

”Tällaisessa kansa ja johtaja -suhteessa on aikamoista epädemokraattista potentiaalia. Se on kuin bonapartismia 1800-luvun Ranskassa. Poliitikkoja halveksitaan, kun he riitelevät keskenään, mutta juuri tämän riitelyn arvon kohottaminen olisi paikallaan”, Kettunen toteaa kirjassa.

Minusta tuossa piilee suuri viisaus. Puolueiden ja poliitikkojen kuuluukin olla keskenään eri mieltä ja jopa riidellä. Näiden vaihtoehtojen tarjoaminen ja niiden pohjalta vaaleissa äänestäminen on demokratian ydin, ei suinkaan hymistelevä konsensus.

Lehtimiehenä tunsin tätä pohtiessani myös huonoa omaatuntoa. Olemmeko me mediassa epäonnistuneet tuomaan poliittisesta keskustelusta ne oikeat ja terveet sävyt, että asiat riitelevät, eivät läheskään aina ihmiset?

Vastasin myönteisesti. Itsekin olen myös tällä palstalla tässä asiassa usein epäonnistunut, koska olen voimakkaasti henkilöinyt asioita. Ihmiset kun kiinnostavat aina asioita enemmän.

Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että poliitikot itse ovat menneet harhaan ja antaneet medialle tähän henkilöintiin yhä enemmän sytykkeitä. Poliittinen debatti on yhä enemmän lyhytjänteistä toisten tuomitsemista, vähättelyä ja halveksuntaa sekä ainaista loukkaantumista.

Kunpa sosiaalista mediaa ei olisi koskaan keksittykään, koska se tätä ruokkii, mutta se on toisaalta myös liian helppo selitys. Pakkoko poliitikkojen on omaksua kielenkäyttönsä somesta?

Olisi parannuksen teon aika, sillä ei tätä peliä ole vielä kokonaan menetetty. Sen voisi aloittaa eduskuntapuolueiden yhteisellä sitoumuksella, jolla ne tuomitsevat – ei vain rasismia, vaan myös – kaiken herjaavan, henkilöönkäyvän kielenkäytön.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa