Lauantai, 22.9.2018 
Mauri
Kotimaa

Kolumni: Heitä vaan elämäsi hukkaan, möyhää netissä

Oletko kuullut tarinan ihmisestä, joka muutti mielensä netin keskustelujen perusteella?

Paljastan salaisuuden: se on vale. Kukaan ei koskaan ole vaihtanut mielipidettään sen perusteella, mitä keskustelupalstoilla, sosiaalisessa mediassa tai lehtien kommenttiosastoilla on kerrottu. Siksi niissä vänkääminen on oman elämän täydellistä haaskaamista.

Yritin varovasti laskea, kuinka paljon maailman internetilliset ihmiset käyttävät aikaansa erilaisiin ”keskusteluihin”. Luvun täytyy olla jotain kammottavaa, miljoonia tunteja päivittäin.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kun seuraa mitä tahansa keskustelua – olipa aiheena vaikka ilmastonmuutos, rintaruokinta tai pihanurmikon hoito – lopputulos on se, että sormet kyllä paukuttavat näppäimistöllä, mutta kukaan ei todellisuudessa halua ymmärtää toisen näkökulmaa.

Samanmieliset toki löytävät yhteyden netissäkin. Kun joku paatoksella paapattaa juuri minun ajatusteni mukaisesti, niin jopa satelee peukkuja ja myötäilyä.

Meitä ihmisiä riivaa todellisuusharha. Kun uskomme vakaasti johonkin, näemme asiaa vahvistavia todisteita kaikkialla. Lapsettomuushoidoissa käyvä pariskunta ei muuta näekään kaduilla kuin raskaana olevia naisia ja syöpäepäilyn kanssa elävän ihmisen silmiin osuu vain uutisia syövästä.

Sama pätee rasisteihin: olipa kyseessä uutinen vanhusten heikosta kotihoidosta tai huonokuntoisista valtateistä, löytyy aina joku, jonka mielestä tätäkään ongelmaa ei olisi, jos kehitysapu lopetettaisiin ja rajat suljettaisiin oitis.

Entäpä rokotuskriittiset! Siinä missä suljetaan silmät siltä, että ilman rokotteita maailmassa kuolisi kivuliaasti jatkuvasti tuhansia lapsia erilaisiin sairauksiin, muistetaan yksi rokotteiden ja autismin yhteydestä kertova tutkimus – joka sekin on osoitettu valheeksi jo vuosia sitten.

Netin palstoilla kaikki tämä tieto ja ”tieto” porskuttaa ja voi hyvin. Aina löytyy uusia laskelmia ja tilastoja siitä, miten kalliiksi mikäkin käy yhteiskunnalle, millaisia vaivoja tuttavan lapselle onkaan tullut ja mikä suuri salaliitto kaiken tämän taustalla onkaan.

Melkoista huokailua aiheuttaa myös poliittisten palstojen seuraaminen. Jotenkin uskomatonta, minkälaista vänkäystä omista leireistään huutelevat ihmiset jaksavatkin käydä.

Mielessä käy, että ihanko oikeasti joku keskustelija uskoo, että tuo perussuomalainen tai vihervasemmistolainen nyt muuttaa äkisti mielensä, kun tarpeeksi vänkäät ja väität vastaan.

Ja ei, en ole niin kyyninen sentään, etten usko ihmisen mahdollisuuteen muuttua.

Mutta siihen tarvitaan älyllistä keskustelua, mieluiten kasvotusten, niin että toisen ilmeet ja tunteet välittyvät, tai huolella tehty artikkeli, tutkimus tai dokumentti, johon voi perehtyä ajatuksella.

Oikeastaan mitä tahansa, mikä ei aiheuta sitä, minkä internet meissä synnyttää: halun räkyttää vastaan ja uskoa, että kyllä minä tämän jo tiedän.