Torstai, 18.10.2018 
Säde, Satu
Kotimaa

Kolumni: Hyvät herrat, nyt sormet pois toisten kohduista

Olisin varmaan itseni tappanut, jos en olisi saanut silloin aborttia, muisteli eräs tuttava parinkymmenen vuoden takaisia aikoja. 17-vuotiaana elämä oli todellakin edessä: lukion jälkeen yliopistoon, kesätöihin Helsinkiin, opiskeluvaihtoon ulkomaille... Suunnitelmaan ei kuulunut vauva, jonka isä vielä sattui olemaan epäsopivin mahdollinen.

Onneksi hän sai aborttinsa. Ja onneksi saavat muutkin naiset silloin ja edelleen – kiitos siitä. Sen sijaan suomalaisen ulkoministerin osallistuminen abortinvastaiseen pöhinään ja tuo tv-uutisissa nähty pöyhkeys sen jälkeen – ei hyvänen aika sentään!

Puhistessani Timo Soinin röyhkeyttä yritin miettiä, mikä olisi vastaava toisten elämään puuttumista.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Mitäs kansa ja lainsäätäjät sanoisitte, jos riittävän lihavilta kiellettäisiin makkarat? Että kun terveysuskovaisten mielestä tuo on niin epäeettistä, että syöt itsesi noin sairaalloiseen kuntoon, ja tuota menoa maksat vain hirveästi yhteiskunnalle kaikenlaisten sairauksien muodossa.

Tai entäpä kun ilmastofundamentalistien mielestä omakotiasuminen ja yksityisautoilu ovat niin syntistä, että nyt kipikapi sieltä kansalaiset pakkomuutetaan kerrostaloihin ja junaratojen äärelle?

Abortti ei ole kenellekään naiselle helppo tai kepeästi tehty ratkaisu. Sitä taakkaa kantaa mukanaan loppuelämän. Mutta kenenkään muun oikeus ei ole tulla sanomaan, saako nainen tehdä sen.

Ehkä vielä enemmän tekopyhyys haisee siinä, että näiden kehityksensä alkuvaiheessa olevien alkioiden oikeuksia puolustavat usein ne tahot, joilta ei löydy pienintäkään sympatiaa jo syntyneille, maailman kurjimmilla alueilla eläville ihmisille.

Naisella täytyy olla oikeus päättää omasta kehostaan ja elämästään. Jos raskaaksi tekemisen ja tulemisen asetelma olisi miesten ja naisten välillä toisinpäin, asia ehken olisi kirjattu perustuslakiin.

Lapsen oikeus elämään on toki otettava huomioon tässäkin. Kukaan täyspäinen tuskin kannattaa aborttirajan nostamista. Nykyisellään abortin saa ”sosiaalisin syin” 12. raskausviikolle saakka (jolloin sikiö on 10 viikkoa vanha). Vaikeasti vammainen tai sairas sikiö voidaan abortoida Valviran erityisluvalla ennen 24. raskausviikkoa. Nykyään pieniä keskosia pystytään pelastamaan hyvin varhain, jopa alle 24 viikon iässä. Samanikäisten abortoinnissa kyse onkin aina niin vaikeista sairauksista, ettei lapsi käytännössä eläisi syntymän jälkeen.

Vaikea, kivulias puheenaihe, sitä abortti on yhteiskunnassa. Vastakkain ovat ihmisoikeudet, uskonto, etiikka – ja voimakkaat mielipiteet. Lopulta kyse on häpeälliseksi koetusta ja aivan erityisen yksityisestä asiasta, josta ei monesti puhuta edes lähimmille ihmisille. Sen päätöksen kanssa ei yksikään nainen kaipaa sormea heristäviä miehiä paheksumaan sivusta.

Kävisikö tähän toimintaohjeeksi eräs vitsikäs elämänohje: ei sinun sirkus, ei sinun apinat. Pidä siis sormesi omalla tontillasi.