Torstai, 18.10.2018 
Säde, Satu
Kotimaa

Kolumni: Ilmastonmuutos ei ole mikään eppäillä tuota soppii -juttu

Suomen aikaa varhain maanantaiaamuna julkistettu YK:n alaisen ilmastopaneelin IPCC:n ilmastoraportti on sanalla sanoen vavahduttava.

Se osoittaa, että Pariisin ilmastosopimukseen kirjattu tavoite maapallon ilmaston lämpenemisen rajaamisesta ei ensinnäkään ole riittävä dramaattisten muutosten estämiseksi eikä se näytä edes mahdolliselta.

Vuonna 2015 solmitun Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on rajoittaa maapaloon keskilämpötilan nousu alle kahden asteen sekä pyrkiä 1,5 asteeseen 2100 mennessä, kun vertailukohtana on esiteollinen aika.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

IPCC:n mukaan tämä vähäpätöiseltä tuntuva puolen asteen erokin ilmastotavoitteiden välillä on todella merkittävä: Pohjoiselle jäämerelle 1,5 asteen lämpeneminen tarkoittaisi sen sulamista kesäisin kokonaan vain kerran sadassa vuodessa, kun kahden asteen nousu tarkoittaisi tämän ekosysteemiltään herkän merialueen sulamista todennäköisesti vähintään kerran kymmenessä vuodessa.

Ero merenpinnan maailmanlaajuisessa nousussa olisi 10 senttimetriä vähemmän vuoteen 2100 mennessä, jos lämpeneminen jäisi 1,5 asteeseen kahden asteen sijaan.

Osallistuin viime viikolla tilaisuuteen, jossa suomalainen löytöretkeilijä Patrick Degerman keskittyi kertomaan, kuinka hän yhdessä toisen suomalaissankarin Veikka Gustafssonin kanssa valloitti Etelämantereella vuoren alueelta, jossa kukaan ihminen ei aiemmin ollut käynyt.

Tämän Pata-lempinimellä tunnetun Degermanin luento keskittyi tilaisuuden luonteen vuoksi tiimityöhön ja mahdottomana pidettävän tavoitteen saavuttamiseen, ja siksi hän sivusi ilmastomuutosta vain hieman ohimennen – mutta tavalla, joka jäi mieleen. Hän kuvasi Etelämantereelta paikkaa, jossa on usein käynyt ja joka on aiemmin ollut silkkaa kuivaa ikiroutaa, mutta jossa nyt, aivan viime vuosina, niin hän kuin muutkin aluetta tutkivat saavat aloittaa urakkansa kahlaamalla saappaissa jääkannen päälle sulaneen järven päällä.

Tämä – Etelämantereet ja Pohjoiset jäämeret – saattavat tuntua pohjoiskarjalaisesta katsantokannasta kaukaisilta paikoilta ja asioilta, mutta näillä alueilla olevan ikiroudan sulaminen ilmaston lämpenemisen vuoksi ei ole täkäläisittäinkään oikeasti mikään vähäinen asia.

Herättävä tähän viimeistään nyt on, meistä jokaisen, eikä se havahtuminen edes riitä, vaan pitää toimia.

En ala luetella tässä kaikkia IPCC:n ilmastoraportin karuja ennusteita siitä, mitä tapahtuu, jos mitään ei tehdä – ja vieläpä nopeasti – koska tämä tila ei siihen riitä.

Tämä ei ole mitään vihervasemmistolaista liberaalidemagogiaa, eikä tämä liioin ole mikään ”eppäillä tuota soppii” -asia. Tämä on fakta, ja se näkyy myös säiden ääri-ilmiöinä ja yhtenä väestömuuttojen taustavaikuttajanakin.

IPCC:n raportti ei lioin ole mikään sen oma tutkimus, vaan siihen on koostettu ihan kaikki, mitä asiasta tiedetään. Se pohjautuu yhteensä noin 6 000 tutkimukseen, eli siinä on ihan kaikki tieto asiasta.

Ja tämä tieto todella lisää tuskaa.