Maanantai, 12.11.2018 
Virpi
Kotimaa

Janne "Rysky" Riiheläisen kolumni: Venäjän vakoilijafarssi herättää kysymyksiä

Isä ja tytär Skripalin myrkyttämisestä kemiallisella aseella lähti purkautumaan Venäjälle ja sen sotilastiedustelu GRU:lle nolo vyyhti. Ensinnäkin epäiltyjen nopea paljastuminen ja heidän perin epäammattimainen käytöksensä saivat monen pään pyörimään ihmetyksestä.

Venäjän presidentti Vladimir Putin kertoi televisiossa epäiltyjen olevan tavallisia siviilejä ja kehotti heitä astumaan esiin. Valtion propagandakanava RT haastattelikin pikaisesti miehiä. Lähes absurdissa haastattelussa miehet vakuuttivat viattomuuttaan ja sanoivat Salisburyn matkansa syyksi halun nähdä kaupungin kuuluisan katedraalin.

Epäillyt kuitenkin paljastuivat nopeasti kokeneiksi GRU:n operatiiveiksi, joille myönnetyn Venäjän korkeimman ansiomerkin oli kiinnittänyt heidän rintaansa itse presidentti Putin. Merkin myöntämisen ajankohdasta päätellen se on todennäköisesti liittynyt Ukrainan tapahtumiin joko Maidanilla tai Krimin valtauksessa tai kummassakin.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Asiaa tutkittaessa löysi avoimia lähteitä hyödyntävä Bellingcat-ryhmä yhteistyökumppaneineen keinon, jonka kautta paljastui yli kolme sataa salaisista salaisimman GRU:n työntekijän henkilöllisyyttä. Venäjän autorekisterikeskuksen vuodettuja tiedostoja voi ostaa vapailta markkinoilta ja sitä kautta selvisi keiden kaikkien autot oli rekisteröity sotilastiedustelun päämajaan.

Kun autot oli rekisteröity sinne, ne muun muassa nauttivat suojaa liikennepoliiseilta. Näin korruptio ja lain noudattamisesta vapauttavat etuoikeudet johtivat yhteen kaikkien aikojen suurimpaan ja noloimpaan tiedustelualan virheeseen. Saa myös nähdä, yrittääkö GRU miten saada takaisin uskottavuuttaan ja pelottavuuttaan tämän farssin jälkeen.

Näyttää siis pahan kerran siltä, että Venäjän sotilastiedustelussa on unohdettu ajatella digitalisaatiota operaatioturvallisuuteen vaikuttavana tekijänä. Läntiset tiedustelupalvelut eivät välttämättä ole pelkästään tyytyväisiä paljastuksista, sillä nyt venäläiset epäilemättä parantavat onnetonta informaatioturvallisuuttaan. Tiedustelupalveluille mahdollisesti tapahtuneen vahingon lisäksi tässä pitää ajatella myös suuren yleisön lisääntynyttä ymmärrystä tilanteesta.

Tämä ymmärrys antaa poliitikoille ja sitä myötä myös turvallisuuskoneistolle paremmat mahdollisuudet vastata näihin uhkiin. Suuri kysymys länsimaissa ja myös Suomessa on, että mitä nyt. Tällä hetkellä lännen Venäjä-politiikka on pitkälti Venäjän toimien toteamista ja tuomitsemista. Aloite on pysynyt Putinilla ja hän on jopa onnistunut kehystämään monien silmissä lännen reaktiot perusteettomiksi aggressioiksi.

Kuitenkin koko ajan kasvaa paine vastata näihin Venäjän aktiivisiin toimiin, joita jatkuvasti paljastuu, varsinkin kun niitä osataan nyt etsiä. Äärimmäisen huono vaihtoehto olisi kostaa tekemällä jotain samanlaista. Mutta vähintään yhtä huono vaihtoehto olisi antaa näiden toimien vain mennä ohi. Jos kansainvälinen yhteisö käytännössä sallii tällaisen toiminnan, tulee se lisääntymään.

EU on asiassa olemukselleen uskollisesti hajanainen. Yhdysvalloissa Trumpin ja kongressin käsitykset Venäjän toimista ja tavoitteista ovat kovin erilaisia. Nämä lähtöasetelmat ovat tehneet Venäjälle helpoksi hajottaa mielipiteitä ja pitää länsi mahdollisimman passiivisena.
Joka tapauksessa nyt on mietittävä ja päätettävä miten toimia näitä myös meitä vastaan suunnattujen iskujen ja ylipäätään Putinin Venäjän suhteen. Sen me voimme onneksi tehdä osana Euroopan unionia. Yksin olisi nyt kovin kylmää.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Kirjoittaja on joensuulainen turpobloggari ja tietokirjailija sekä kotimaisen sekä kansainvälisen politiikan penkkiurheilija.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa