Maanantai, 12.11.2018 
Virpi
Kotimaa

Kolumni: Ettekö te tiedä, kuka minä olen? En ainakaan te

Siitä on joltisenkin verran aikaa, kun olin tyttäreni kanssa kaupan kassalla. Minua teititeltiin. Oli sitä toki tapahtunut joskus aikaisemminkin, joten ei se aivan täydellisenä järkytyksenä tullut.

Tyttäreni ihmetteli pettyneenä, että iskä, ootko sinä jo noin vanha. Enkä sentään silloin vielä ollut ukki, nyt sitäkin olen ollut jo useamman vuoden.

Kerran aikaisemmin kävi niin, että unohdin kassalle jotain ja lähdin määrätietoisesti etenemään kohti ulko-ovia. Takaani huudeltiin käskevästi herraa, ja lopulta tajusin, että perääni juossut kassahenkilö tarkoitti minua. Kun totesin hänelle, että mikäs herra se minä olen – mitkä lie rytkyt silloinkin olleet päällä – hän kysäisi jotenkin, että mitäs hän olisi voinut sanoa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Ei tullut murjaistua, että miten olisi ollut hei pipopää.

Sinuttelu ja teitittely ovat mielenkiintoisia kulttuuri-ilmiöitä. Läntisessä naapurimaassa Ruotsissa sinutellaan lähtökohtaisesti kaikkia. Itäisessä naapurimaassamme Venäjällä teititellään, samoin Ranskassa ja Saksassa.

Takavuosikymmeninä teitittely oli kunniassa Suomessakin, ja lapset saattoivat teititellä vanhempiaan.

Kun aika vapautui, alkoi sinunkauppojen teko oikein urakalla. Kun historia kulkee sykleissä, viimeisten vuosien aikana teitittely erityisesti palveluammateissa on lisääntynyt.

Tai pitäisikö sanoa teitittelyn yrittäminen. Henkilökunnalle lienee tähdennetty, että on kohteliasta teititellä vanhempaa tuntematonta ihmistä. Niinpä keskustelu yleensä alkaa teitittelynä, mutta jos kohtaaminen pitkittyy, muuttuu te yleensä sinuksi. Tavallista on, että samassa virkkeessä kohde voi olla sekä te että sinä.

Kerran kävi toisinpäin. Olin itseäni huomattavasti nuoremman, puolitutun lääkärin vastaanotolla. Aluksi juttelimme niitä näitä, että mitäpä kuuluu ja oot sitten lähtenyt. Kun alkoi varsinainen keskustelu, hän teititteli minua koko ajan. Se nyt vain piti potilaan kanssa mennä niin.

Lääkiksessä näemmä opetetaan nykyään potilaan kohtaamisen lisäksi myös käytöstapoja.

Tässä vaiheessa on syytä painokkaasti tarkentaa yksi asia. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos minua sinutellaan. Siitähän voi olla vain hyvillään.

Ja ymmärrän senkin, että ajatukseeni sisältyy harha. Kun kuvittelee itsensä mielessään ja mieleltään hyvä jos täysi-ikäiseksi, ei tajua sitä, että toiselle mielen kuviteltu nuorekkuus näkyy naamavärkistä kovin puutteellisesti.

Kun mielenliikkeitä ei kasvojen uurteista näe, kannattaa siirtää ikäkatse alaspäin. Minun piti kesällä hankkia uudet lenkkarityyppiset käyttökengät. Erityisesti yksi malli näytti hyvältä ja tuntui sopivalta sekä jalassa että kukkarossa.

Aikaisemmin en ollut kyseiseen kenkämalliin kiinnittänyt ollenkaan huomiota. Nyt kun olen mustavalkoisissani liikkunut, olen nähnyt niitä vain itseäni huomattavasti nuorempien naisten ja teinien jalassa.

Katse kenkiin siis, niin tiedät, minkä ikäinen lähimmäisesi henkisesti kuvittelee olevansa.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa