Perjantai, 16.11.2018 
Aarne, Aarno
Kotimaa

Kolumni: Äijille oma viikko ja renttuiluun professuuri

Sitten on hyvä, kun kaikki ovat tasa-arvoisia. Tosin silloinkin toiset ovat vähän tasa-arvoisempia kuin toiset. Joka tapauksessa hyvää miesten viikkoa, miehet ja naisetkin!

Miesten viikko mahtuu mainiosti pyhäinmiestenpäivän ja isänpäivän väliin. Nyt 14. kertaa vietettävällä miesten viikolla kehotetaan pohtimaan, millainen on hyvä mies ja hyvä isä. Pohdinta saisi uusia sävyjä, jos olisi myös äijäviikko ja renttuviikko. Onneksi ei ole.

Nimittäin silloin pitäisi perustaa valtakunnallinen äijäasiamies ja ainakin yksi professuuri yliopistoon tutkimaan renttuilua. Mieluusti kaksi, jotta syntyisi myös vertailevaa tutkimusta.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Tutkijat ovat pitkään viisastelleet, miksi isänpäivä ei ole isäinpäivä. Äitienpäivä on äitienpäivä, mutta tutkijoista isäinpäivä kuulostaisi vanhahtavalta. Nuoretkin äidit saavat kuulostaa vanhahtavilta, mutta isät eivät.

Pyhäinmiestenpäivä on nykyään pyhäinpäivä. Pitäisikö ystävänpäivä muuttaa ystävienpäiväksi, vaikka ei olisi kuin yksi? Kun kaikki muu on tehty, on hallituksen teetettävä parlamentaarisen työryhmän selvitys, onko juhlapäivien nimet yhtenäistettävä.

Saksassa isänpäivää kutsutaan myös miesten päiväksi. Silloin miehet menevät porukalla metsään patikoimaan niin kuin on tapana sanoa. Metsässä miehet hörppivät olutta ja mutustavat miehekästä ruokaa. Äijämeininkiä, versio suomalaisten hirvijahdista mutta ilman jahtia, eikä Suomessa viinalla läträtä. Vasta kaatoryyppy on poikaa. Sitä paitsi Saksassa juhlitaan miesten päivää keväällä, joten se siitä vertailusta.

Isänpäivää juhlitaan kymmenissä maissa, ja usein kesäkuussa mutta myös joulukuussa. Suomessa isänpäivän ajankohtaa ei tarvitse muuttaa. Kesäisiä miesten päiviä ovat vappu, juhannus ja jääkiekon MM-finaali. Ne ovat saavutettuja etuja, joista ei tingitä.

Isänpäivä on totta kai Amerikassa alkunsa saanutta kaupallista hömpötystä. Turhaa vouhotusta. Suomessa isänpäivää on juhlittu vuodesta 1970 lähtien. Monissa perheissä on omat tapansa juhlia ja juhlistaa. Yhteinen aamupala, kakkua, kortti ja sitten kirkkoon – onhan sunnuntai.

Kaikki eivät välitä lahjoista. Oma isäni lähti aina isänpäiväaamuna yksin Äijänpäiväjärvelle. Koskaan muulloin hän ei siellä käynyt. Sanoi lähtevänsä pilkille. Lähti myös silloin, kun lähilammetkaan eivät olleet vielä jäässä. Pakko oli käydä varmistamassa, että josko sittenkin, hän selitti tultuaan.

Kaikille, joilla on kaikkea, tarjotaan netissä isänpäiväksi hetken VIP-kyytiä Ferrarilla, Lamborghinilla tai vaikka panssarivaunulla. ”Et kai sinä Ferraria halua”, vaimo utelee.

Hetken hiljaisuus ja huokaus. ”Sitähän minäkin”, hän tuumaa. Joka tapauksessa tärkeintä on kaunis ajatus – halvempaakin.

Paras isänpäivälahja on vieläkin tallessa. Lapsi oli askarrellut kortin omin pikku kätösin. Toisella puolella luki ”lahjakortti” ja toisella, että tällä kortilla saa ihan mitä vaan.

Sellainen valttikortti on hyvä olla hihassa joka miehellä pahan päivän varalle.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa