Maanantai, 10.12.2018 
Jutta
Kotimaa

Kolumni: Väärin mainostettu kirjakaupat – väärin luettu, isät!

Hyvää isänpäivää tosikot ja veitikat. Kuluneella viikolla kohistiin siitä, että kirjakauppojen isänpäiväkatalogit pullistelevat mieskirjailijoiden teoksia.

Aihepiirikin on suppea, ja sen perusteella Helsingin Sanomien Noora Vaarala otsikoi kolumninsa alun ”Isät, nuo helvetillisen synkät sotahullut”.

Vaarala peräsi kolumnissaan, että isille voisi yrittää tarjota jotakin muutakin kuin sota-aiheisia teoksia ja miesten kirjoittamia kirjoja.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Väärin mainostettu? Väärin ostettu? Väärin luettu, isät?

Pidän itseäni rauhan miehenä, mutta kyllä minuakin vanhemmiten on alkanut kiinnostaa yhä enemmän historia ja myös sotien historia. Myönnän myös, että suurin osa viime vuosina lukemistani kirjoista on miesten kirjoittamia. Tähän ei kylläkään vaikuta se, mitä kirjakauppojen katalogeissa mainostetaan.

Tällä hetkellä on jo loppusuoralla Steven Lee Myersin Uusi tsaari: Vladimir Putin ja hänen Venäjänsä. Itselleni on aivan samantekevää, onko tämän teoksen kirjoittanut mies vai nainen, koska tämä aihe nyt sattuu kiinnostamaan, ja juuri se on syy lukea juuri tätä kirjaa.

Aika ajoin yöpöydälläni on myös naiskirjailijan teos. Seuraavaksi kokeilen lukea englanniksi Lee Childin luoman sankarin, Jack Reacherin tuoreimmat seikkailut.

Kannatan monipuolisuutta tässäkin asiassa. Kannatan myös sitä, että ihmiset lukevat, mikä hyvältä tuntuu.

Poikien lukemisesta on Suomessa kannettu huolta jo kauan. Yhtenä tekijänä lukemattomuuteen on todettu olevan se, että pojilla ei ole kotona tai lähipiirissä roolimallia, miestä, joka lukee.

Toivon, että näitä lukevia miehiä olisi perheissä ja poikien ympärillä mahdollisimman paljon.

Itse olen esimerkki pojasta, joka ei lukenut kirjoja. Sarjakuvia kuitenkin kului, ja niin vain päädyin opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta. Minulla ei ollut lähipiirissä miestä, jolla olisi kirja kulunut käsissä.

Tai kun tarkemmin nyt mietin, niin olihan pari vuotta vanhempi veljeni, joka luki, mutta veljen kanssahan kuului olla eri mieltä ja harata vastaan ihan periaatteesta. Oli myös ukki, jolle ostettiin joka isänpäivä uusi Päätalo.

Kirjojen lukeminen ei siinä kohtaa elämänkaarta silti napannut.

Joka tapauksessa kynnyksen lukemiselle pitäisi olla erittäin pieni, koska lukeminen kannattaa aina. Syttyykö lukemisharrastus moponuorten harrastuslehdistä, sarjakuvista tai vaikka laulun sanoista, on toisarvoinen asia – pääasia, että syttyy.

Kun into lukemiseen leimahtaa, aiheiden kirjo tulee perässä.

Isänpäivän lahjoista paras on itse tehty kortti muksuilta, jokin lämmittävä sana tai valmis aamupala tuvan pöydällä.

Jos se lahja on kuitenkin mieluinen kirja, se on hieno lahja. Siitä sopii isänpäivän ehtoona nauttia täysin siemauksin, ujostelematta ja häpeilemättä.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa