Keskiviikko, 19.12.2018 
Iikka, Iiro
Kotimaa

Kolumni: Tarvitsen turvatilan niin sängyssä, salilla kuin töissäkin

Kun menen spinningiin, minun pitää saada pyörä numero 9. Se ei ole edessä eikä ihan takanakaan; siitä näkee ohjaajan mutta ei tarvitse tuntea koko salillisen silmiä hikisessä selässään. Jos kyseinen pyörä ei ole vapaana, silmäilen hätääntyneenä ympärilleni, että minnekäs sitten.

Onnistuuhan se polkeminen muuallakin, mutta energiaa kuluu siihen, että saan tilan haltuuni ja siten on vaikeampi keskittyä varsinaiseen tekemiseeni.

Jumpassa valitsen niin ikään tietyn paikan. En ihan takaa mutta en edestäkään. Sopivasti keskeltä mutta silti vähän laidasta. Siinä on minulle hyvä turvatila, jossa pystyn unohtamaan kaiken muun ja antamaan jalkojeni viedä.

Työpaikan palavereissa menen roolini takia paikkaan, jossa näen muut sopivan tasaisesti. Tiedän melkein katsomattakin, missä kukin istuu. Niillä vakiopaikoillaan tietenkin.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Parisängyssä nukun aina vasemmalla puolella. Saunassa istun oikeassa nurkassa.

Kaikesta tästä huolimatta pidän itseäni ihmisenä, joka ei ole kaavoihinsa kangistunut. Sopeudun nopeasti muuttuviin tilanteisiin, ja ex tempore -tyyppiset tempaisut ovat minulle ominaisia.

Tietty määrä rutiinia on ihmiselle hyväksi. Juuri se määrä, joka vapauttaa luovuuden. Ihminen tarvitsee ympärilleen tutun ja turvallisen elintilan. Kun se on kunnossa, vapautuu energiaa juuri siihen, mihin sitä kulloinkin tarvitaan: jumppaamiseen, oppimiseen, rauhoittumiseen tai työntekoon.

Viime aikoina työpaikoilla ovat tulleet muotiin niin sanotut monitoimitilat, jotka ovat käytännössä avokonttoreita. Varsinkin valtio tätä mallia suosii. Avokonttori mahdollistaa pienemmät neliöt eli vähentää kustannuksia. Ulospäin näitä perustellaan muun muassa yhteenkuuluvuuden lisääntymisellä ja tiedonkulun parantumisella.

Minulle ei ole valjennut, miksi esimerkiksi hiljaista aivotyötä tekeviltä tutkijoilta haluttiin viedä työrauha ja tuoda tilalle steriilit työtilat, joita kukaan ei voi eikä saa tuntea omakseen. Esimerkiksi tähän vuodenaikaan kirkasvalolampun käyttäminen aamuhämärissä olisi suositeltavaa, mutta avotilassa se on tietenkin kiellettyä.

Samoin kuinhenkilökohtaisten viherkasvien, saati lasten valokuvien tuominen. Myös hiljaa pitää olla ja kulkemista rajoittaa.

On väitetty, että pomon vaihtuminen on työntekijöille helpompaa kuin ympäriltä poistuvat seinät. Työtilan merkitys myös tunnetasolla on tärkeä. Ja jos tämä tunneside on uhattuna, voi vain arvailla, miten se vaikuttaa työn lopputulokseen.

Kun valtio suuressa viisaudessaan hassasi miljoonia euroja seinien kaatamiseen, niin kuinkas kävikään. Harvardin tutkijat julkaisivat juuri tutkimuksen, jonka mukaan avokonttorit vähensivätkin vuorovaikutusta radikaalisti, kun sen alun perin piti sitä parantaa!

Tutkimuksen mukaan sekä luovuus että yhteistyö vähenivät. Kasvokkain kommunikointi vähentyi 70 prosentilla, ja vastaavasti sähköpostien ja muiden viestiohjelmien käyttö lisääntyi.

Hupsista!

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa