Maanantai, 17.12.2018 
Raakel
Kotimaa

Älylaite ei ole kasvanut lapsen käteen kiinni – moni lapsi valitsee mieluummin yhdessäolon

  • STT
Monet lapset arvostavat vapaalla ollessaan ennen kaikkea mahdollisuutta olla kotona, levätä sekä leikkiä ja pelata yhdessä perheen kanssa ilman tiukkoja aikatauluja. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA Monet lapset arvostavat vapaalla ollessaan ennen kaikkea mahdollisuutta olla kotona, levätä sekä leikkiä ja pelata yhdessä perheen kanssa ilman tiukkoja aikatauluja. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA
Leikkiminen ja pelaaminen, kotona oleminen sekä herkuttelu ovat lapsille tärkeimpiä asioita vapaa-ajalla, selviää lapsiasiavaltuutetun toimiston Lapsibarometrista. Monet lapset arvostavat vapaalla ollessaan ennen kaikkea mahdollisuutta olla kotona, levätä sekä leikkiä ja pelata yhdessä perheen kanssa ilman tiukkoja aikatauluja.

Tutkimukseen osallistui 150 kuusivuotiasta lasta, joista sataa haastateltiin puhelimitse ja 50:tä kasvotusten. Lisäksi lasten taustatietoja kysyttiin vanhemmilta.

Lapsibarometri-julkaisun toimittanut erikoistutkija Terhi Tuukkanen lapsiasiavaltuutetun toimistosta kertoo, että reilu kymmenes barometrin vastaajista piti ruutuaikaa eli älylaitteiden käyttöä tai konsolipelien pelaamista parhaana asiana viikonlopuissa. Esimerkiksi kiireetön oleilu kotona, liikkuminen ja herkuttelu nousivat kyselyssä paljon mieluisammiksi.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Tuukkanen huomauttaa, ettei tutkimus pyyhi huolta runsaasta ruutuajasta mutta herättää ajatuksia siitä, mikä lapsille on arjessa arvokasta.

–  Ihmiskontakti nousi esiin ikään kuin vastakohtana ruutuajalle, hän toteaa.

Kavereita on

Lasten kaveritilanne näyttää tutkimuksen valossa varsin hyvältä. Lähes kaikilla on kertomansa mukaan kavereita, mutta noin puolet lapsista ottaisi heitä mielellään lisääkin. Ongelmat kaverisuhteissa liittyvät riitoihin ja erimielisyyksiin sekä kiusaamiseen ja porukan ulkopuolelle jättämiseen.

Muutama lapsi kertoi haastattelussa, ettei kavereita ole lainkaan. Tuukkanen muistuttaakin, etteivät aikuiset voi tyytyä keskiarvoharhaan.

–  Ei voida olla tyytyväisiä siihen, että suurella osalla menee hyvin, vaan kohdistetaan katse niihin lapsiin, joilla ei ole kavereita. Mitä voimme tehdä tukeaksemme heidän kaverisuhteitaan ja sitä, etteivät he jäisi ulkopuolelle?

Tylsiä asioita lapset eivät juuri liitä vapaa-aikaan, eikä moni lapsi osannut nimetä yhtään viikonloppuihin liittyvää tylsää asiaa.

Liikunta luontainen osa lapsen arkea

Liikunta oli tutkimuksessa keskeisenä teemana. Lapsibarometrin tulosten mukaan liikunta on luontainen osa lähes jokaisen kuusivuotiaan päivittäisessä elämässä. Huoltajien vastauksista selviää, että vain muutama lapsi ei harrasta liikuntaa.

Liikuntalajeista suosituimpia olivat luistelu ja jääkiekko sekä pyöräily ja palloilu. Suuri osa kuusivuotiaista liikkuu myös leikkien ja ulkoillen sekä juosten ja kävellen.

Suosituiksi liikuntapaikoiksi lapset nimesivät pihan tai lähialueen luonnon, esimerkiksi läheisen metsän tai uimarannan. Hyvässä liikuntapaikassa pitäisi lasten mielestä voida kiipeillä.

Liikunnassa sekä lapset että heidän vanhempansa pitävät tärkeänä muita kuin kilpailullisuuteen ja menestymiseen liittyviä arvoja. Lasten mielestä liikkumisessa on hauskinta fyysinen liikkuminen ja tekeminen, sosiaalisuus ja se, että siitä tulee hyvä mieli tai olo.

Huoltajat puolestaan arvostavat liikkumisessa lapsen omaa kokemusta siitä, että liikkuminen on mielekästä, sekä harrastuksen kasvatuksellisuutta ja sosiaalisuutta.

Tutkijoille pohdittavaa menetelmistä

Tutkija Terhi Tuukkanen korostaa, että 150 lapsen aineisto ei riitä valtakunnalliseen yleistettävyyteen. Pikkulapsitutkimukseksi Lapsibarometrin aineisto on kuitenkin hänen mielestään laaja.

Tutkimus osoitti, että puhelimitse ja kasvotusten tehdyissä haastatteluissa on eroja. Tuukkasen mukaan kasvokkain lapset olivat runsassanaisempia kuin puhelimessa, jossa lapset helpommin vastasivat "en osaa sanoa". Puhelinhaastatteluilla tutkimukseen saatiin kuitenkin mukaan myös heikommin toimeentulevien perheiden lapsia ja harvaan asutuilla alueilla asuvia, eli toista menetelmää ei voi pitää yksiselitteisesti toista parempana.

Tuukkanen painottaa, että tutkijoiden on pohdittava vastaajien valikoitumista vakavasti. Muuten on olemassa riski, että tutkimuksissa kuuluu vain niiden lasten ääni, joilla on mahdollisuus saada se esiin. Joskus lapsi olisi valmis osallistumaan tutkimukseen, mutta vanhemmat eivät.

–  Huoli on se, että valikoituuko tutkimuksiin lapsia ja nuoria hyvätuloisista ja korkeasti koulutetuista perheistä ja että tavoitetaanko lopulta heikoimmin toimeentulevat ja haavoittuvassa asemassa olevat lapset, kuten vammaiset ja kulttuurivähemmistöihin kuuluvat.

Yksi tapa saada monipuolistettua vastaajajoukkoa voisi olla teknologian hyödyntäminen. Tuukkanen uskoo, että monille voi olla vaikea paikka avata oman kodin ovi tutkijalle, mutta videohaastatteluun osallistumisen kynnys voi olla matalampi.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa