Maanantai, 24.6.2019 
Juha, Janne, Jani
Kotimaa

Video ja kuvat: Joensuulainen Mikko, 42, soitti Transporterin tuulilasin rikki, suuntaa pian Itävaltaan – "Ei tätä voi verrata bensalenkkarihommiin"

  • Arttu Koistinen
  • Juha Inkinen
”Ei näitä bassoja joka jätkällä ole”, Osku Jalkanen (kuvassa vas.) ja Mikko Lievonen arvelevat Telitien päämajassa Joensuussa. Lievosen jaloissa oleva basso painaa 46 kiloa. ”Ei näitä bassoja joka jätkällä ole”, Osku Jalkanen (kuvassa vas.) ja Mikko Lievonen arvelevat Telitien päämajassa Joensuussa. Lievosen jaloissa oleva basso painaa 46 kiloa.

Autojen rakentaminen äänenpainekilpailuja varten ei ole halpaa lystiä. Projekteihin kuluu tuhansia euroja. Team Lievosella on neljä autoa, joista kaksi lähtee EM-kilpailuihin Itävaltaan.

Pitäisiköhän käydä varoittamassa naapurin yrittäjää? Seinät ovat ohuet. Parempi ehkä käydä, joensuulainen kuljetusesimies Mikko ”Lipi” Lievonen, 42 ja huoltomies Osku Jalkanen, 35, tuumaavat Telitien päämajassaan.

Pörrrrrrrrrr. Pörrrrrrrrrr. 144 desibeliä heiluttaa etuhiuksia keltaisessa autossa, vaikka kuontalossa on muotoilugeeliä. Pörrrrrrrrrr.

Scooterin Oi-kappale tekee Jalkasen vuosimallin 2002 Seat Leónin kuskin penkistä hierovan viideksitoista sekunniksi.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Paine tuntuu sormenpäissä. Yskittää. Limaa irtoaa kurkusta. Jalkanen ei näissä lukemissa vielä kuulosuojaimia tarvitse.

– Kyllä meillä kuulo pelaa, mutta kaikilla ei järki, Lievonen naurahtaa.

Hetkinen, tuttu tuoksu. Onko Seatissa Wunderbaum?

– Tässä autossa voi tuoksua autoparfyymi, Lievonen sanoo.


Team-Lievonen01Karjalainen20190110 Osku Jalkasen (kuvassa oik.) meluisa Seat pääsee yleensä katsastuksesta läpi, Jalkanen ja Mikko Lievonen kertovat.

Team-Lievonen04Karjalainen20190110

Kansainvälisten lähteiden mukaan lentotukialuksella äänenvoimakkuus nousee 140:een desibeliin. Nousevan hävittäjän vieressä desibelejä on 150, mikä todennäköisesti rikkoo tärykalvon.

Äänenpainekilpailuissa 144 desibeliä ei ole vielä mitään, ja nytkin yksi auton ovista on auki. Kaksikko antaa toimittajalle esimakua touhusta Telitiellä. Olemme ikään kuin lasten rinteessä.

– Äänenpaine on ilmanpainetta, ja paine pakkautuu eteen autossa. Kyllä paine tuntuu rintakehässä ja takaraivossa kilpailuissa. Moni sitä voi säikähtää, Mikko Lievonen sanoo.

Vaikka paperilla 145 desibeliä ei vaikuttaisi olevan kaukana 150:n desibelin lukemasta, täytyy muistaa, että desibeliasteikko nousee eksponentiaalisesti. Viiden desibelin ero voi siis olla järisyttävä.

– On tässäkin hallissa soitettu 155:n ja 156:n desibelin lukemia, Lievonen sanoo.

Team-Lievonen03Karjalainen20190110

Viime talvena perustettu Team Lievonen rakentaa teollisuusalueella äänenpaineautoja kisakäyttöön. Nämä autot eivät pauhaa torin laidalla vaan SM- ja EM-kilpailuissa, Mikko Lievonen korostaa.

Tiettävästi Pohjois-Karjalan ainoa äänenpainejoukkue asettui Telitielle heinäkuun lopussa. Ovenpielessä maahantuojalle huoltoon lähtöä odottaa viisi vaurioitunutta bassoa. Rullakon bassot maksavat 2 800 euroa kappale.

Yläkerran edustustiloissa on pari sohvaa, pokaaleita, televisio, Playstation 3, baarikaappi ja ruokapöytä, jonka ääressä nautittiin jouluateria. Joulujuhliin kelpuutettiin joululauluista vain amerikkalaisräppäri Lil Waynen kappale.

Parvella on lisää kuolleita bassoja. Tyttökalenteri meni vanhaksi, joten se heitettiin roskiin.

– Ei näitä hommia voi paskaisella autoverstaalla tehdä. Käsittelemme kaiuttimia ja vahvistimia, jotka ovat tuhansien eurojen arvoisia. Ei niitä ihan minne tahansa voi panna. Verhoilemme täällä myös paneeleita ja subbaripönttöjä, Mikko Lievonen huomauttaa.

Team-Lievonen11Karjalainen20190110

Team-Lievonen07Karjalainen20190110

Seat vaikuttaisi olevan äänipommi, jonka koteloa ei kannata raottaa ainakaan asutusalueella keskellä kirkasta työpäivää. Möly kuuluisi teollisuusalueen pihamaalta kevyesti Rantakylään.

Seatin takakonttia ei saa vielä valokuvata, koska siellä on tiimin yksi kilpailuvaltti. Basso on 90 senttiä leveässä puukotelossa. Kotelon alla on kaksi akkua, jotka tuottavat lisävirtaa.

– Basso on täysin käsin kasattu. Tuollaisia ei Suomessa montaa ole, Osku Jalkanen sanoo.

Myytinmurtajat yritti aikoinaan tuhota ajoneuvon lasit autostereoilla. Jos San Franciscon miehet olisivat tehneet homman ”perinteisellä kaavalla” oikein, myytti olisi täysin uskottava, Mikko Lievonen vakuuttaa.

– Toukokuussa soitin Transporterini tuulilasin rikki. Kajaanissa oli reikä tuulilasissa. SM-finaalissa kattoverhoilu ja katon paneelit putosivat.

Lievosen pakettiauton aurinkolippojen kiinnikkeet ovat poikki.

Team-Lievonen09Karjalainen20190110 Tarpeekseen sai.

Mikko Lievonen on voittanut Suomen mestaruuksia lajissa, samoin hänen tiiminsä. Kilpailuluokka määräytyy basson koon ja bassojen lukumäärän mukaan.

Kilpailussa kuljettajan penkille pannaan äänenpainemittari. Yksi henkilö käynnistää musiikin auton sisällä kuulosuojaimet päässään.

Kotimaassa kilpailupäivän aamuna Suomen virallinen autohifin järjestö European Mobile Media Association Finland eli EMMA ilmoittaa päivän kisabiisin.

– Virallisella kisalevyllä on kuusi raitaa. Kappaletta saa soittaa mistä kohdasta tahansa, Lievonen sanoo.

Kilpailubiisejä ei radiossa tai yökerhossa kuule.

– Kilpailubiisit ovat aivan hirveää tiluliluleitä. Euroopan ammattistudiomuusikot ovat työstäneet levyt. Taajuusvaihtelu kappaleissa on valtava, Lievonen toteaa.

Team-LievonenKarjalainen20190110

Team Lievonen Tampereella EMMA:n finaaleissa. Kuvassa vasemmalta oikealle ylärivistä Krista Jalkanen, Henri Kiiskinen, Niko Nevalainen, Jyrki Kontkanen, Janne Voutilainen, Tuomo Natunen ja Milla Sallinen. Alarivi vasemmalta oikealle Osku Jalkanen, Marko ”Junnu” Kinnunen, Jukka Kontkanen ja Mikko ”Lipi” Lievonen. Kuvaaja: Jarno Mustonen

Team-Lievonen02Karjalainen20190110

Kilpailussa ensin auton ovet ja luukut suljetaan, ja ”vedetään piikkiveto”. Sitten kappaletta soitetaan ovet auki puoli minuuttia, ja lasketaan ”debojen” eli desibelien keskiarvo.

Kaksi tulosta ynnätään, ja niiden päälle annetaan asennuspisteet. Tuomari arvostelee auton ulkonäön ja työn laadun. Esimerkiksi roskia tai johtoja ei saa näkyä.

– Tässä lajissa hienoa on se, että mittari kertoo parhaan tuloksen armotta. Ei tarvitse spekuloida, Lievonen kertoo.

Metakkakoulukuntia on maailmalla erilaisia. Kun ajoneuvossa on pelkkiä bassoja ja kahden sentin panssarilasit, desibelit voivat nousta yli 180:een.

– Mutta EMMA:n puolella mäntsäläläiset veljet tekivät historialliset lukemat 169,9 desibeliä Suomessa maaliskuussa 2017, Lievonen sanoo.

– Eräs suomalainen kaverini ylitti ensimmäisenä maailmassa 180:n desibelin rajan.

Team-Lievonen10Karjalainen20190110

Team Lievosella on neljä autoa, joista kaksi lähtee EM-kilpailuihin Itävaltaan Mozartin syntymäkaupunkiin Salzburgiin maaliskuun loppupuolella. Telitiellä soitettiin hiljattain Vivaldia kokeilumielessä.

– Eihän siinä mitään. Bassoa siitä vähän puuttui, Mikko Lievonen tuumaa.

Arkitiistaina päämajassa soi taustalla muun muassa Aikakone ja E-type. Kilpa-autojen ”etupäätä” eli korkeita taajuuksia kartoitetaan esimerkiksi Slayerin ja Nightwishin tuotannolla.

Itävaltaan viedään Lievosen vuosimallin 2005 Volkswagen Transporter T5 -pakettiauto ja yksityisyrittäjä Marko ”Junnu” Kinnusen, 41, Volvo 850 -farmariauto. Jalkasen Seat pysyy Joensuussa, koska omistaja ei voi lomailla kisojen aikaan.

– Suomea edustaa 21 autoa. Saksa ja Itävalta ovat aina olleet lajissa kovia. Sen kun tietäisi, miksi näin on, Lievonen sanoo.

Seuraavat kuukaudet joukkue ahkeroi autojen kimpussa.

– Itävallassa meillä pitäisi olla mahdollisuus sijoittua viiden parhaan joukkoon, Lievonen uumoilee.

Lajin huipulle yltäminen vaatii Mikko Lievosen mukaan pitkäjänteisyyttä, hermoja ja hyvää tukiverkkoa. Team Lievosen jäsenet työstävät äänenpaineautoja porukassa takavuosien Pimp My Ride -televisio-ohjelman tyyliin. Esimerkiksi Osku Jalkanen on lasikuituekspertti.

– Loppujen lopuksi ässä hihassa on säätäminen. Jokaisessa autossa on signaaliprosessori, johon tietokone kytketään kiinni, Lievonen valottaa.

Bassokäyriä. Etupään käyriä. Jakotaajuuksia. Harmaita aivosoluja kannattaa käyttää. Kun basso ”suhahtaa”, se *ituttaa.

– Viime kaudella 33-tuumainen bassoni, joka on markkinoiden suurin, meni rikki yhden kisan jälkeen, Lievonen sanoo.

Team-Lievonen05Karjalainen20190110

Äänenpainekilpailua joko rakastaa tai vihaa, Mikko Lievonen sanoo.

– Ostin ensimmäiset autostereoni 17-vuotiaana ennen kuin minulla oli autoa. Stereot sopivat lopulta hyvin vuosimallin 1976 siniseen Ford Escortiin, joka maalattiin marjapuuronpunaiseksi.

– Siihen aikaan ei vielä tiedetty mitään mittareista. Touhu oli pikemminkin biliksen ajamista.

Lievonen arvelee rakentaneensa pitkälti toistakymmentä äänenpaineautoa. Kilpailuissa näkee erilaisia autoja, mutta vaikkapa ”museoautoa ei kukaan halua raiskata”.

– Onhan tämä raadollista touhua. Esimerkiksi Seat on äänieristetty lattiasta kattoon, ja akkukiskot on hitsattu kylmän viileästi koriin kiinni. Ei museoautoon tukevia paneeleita tehdä.

Autojen rakentaminen ja kilpaileminen ei ole halpaa lystiä. Projekteihin kuluu tuhansia euroja.

– Ei tätä voi verrata bensalenkkarihommiin, koska pelkkä basso maksaa enemmän kuin monen bensalenkkarin auto. Esimerkiksi Oskulla pelkän basson ohjevähittäishinta on 3 900 euroa, Mikko Lievonen sanoo.

– Maksamme itse kaikki kulut. Kilpailuissa ei raha liiku. Sieltä saa lämmintä kättä ja viiden euron pokaalin.

Seatin takakontin salainen hävittäjä lähetetään huoltoon todennäköisesti ensi talvena. Team Lievonen tilaa kalustonsa Euroopasta ja Yhdysvalloista.

Tiimiin kuuluu yhteensä viisitoista henkilöä. Varsinaisia kilpailijoita on tällä hetkellä neljä. Lievosen, Jalkasen ja Kinnusen lisäksi remmissä on murskemies Jukka Kontkanen. Ensi kaudelle kilpailijoita tulee yksi lisää.

Miesten puolisot kuuluvat tiimiin kuulemma omasta tahdostaan. Naisillakin on kisoissa omia äänenpaineautoja.

Team-Lievonen12Karjalainen20190110 Team Lievosen jäsenten elämä pyörii 95-prosenttisesti autojen ympärillä. Jäsenet myös ”hengailevat” vuokratussa päämajassa säännöllisesti.

Palautetta on tullut, ja poliisi on tullut tutuksi – viimeksi Pohjanmaalla kesällä.

– Innostuimme vähän testailemaan laitteita, ja poliisit olivat paikalla noin kymmenessä minuutissa. ”Nyt olisi aika sulkea stereot ja mennä nukkumaan”, poliisi sanoi, Mikko Lievonen kertaa.

– Kyllä poliisi ymmärsi meitä, ja kyllähän minäkin ymmärrän sen, että melu ärsyttää monia. Ei ole mukava asua kerrostalossa, jos pihalta kantautuu möly.

Vaikka Team Lievosen ruutulippukeulaiset autot ihmisten ilmoilla silloin tällöin näyttäytyvätkin, eivät kilpailijat Lievosen mukaan jaksa pöristellä kaupungilla iltaisin kilpailujen jälkeen.

– Olen ollut lopettamassa monta kertaa. Viime kausi oli todella raskas kaikille henkisesti ja fyysisesti, koska Transporterissa oli niin paljon vaurioita.

– Olimme aika lopussa SM-finaalin jälkeen, ja sovimme, että pidämme ainakin kuukauden taukoa. Maltoimme olla Telitieltä pois viikon, Lievonen jatkaa.

Rahaa menee. Kisa on armoton. Väsyttää. Takaraivossa pörisee. Miksi te tätä teette?

– Miksi ihmiset pelaavat golfia? Miksi ihmiset laskettelevat? Miksi ihmiset moottorikelkkailevat? Syy on sama, Lievonen vastaa.

”Nuorisokulttuuri on muuttunut”

Mikko Lievosen mukaan Suomessa autohifiharrastajia on muutamia tuhansia. Vaikka harrastus onkin joensuulaisen mielestä voimissaan, touhu seuraa maan talouden kehitystä.

– Kun jengillä menee paremmin, harrastajia on enemmän. Kun talous notkahtaa ja tulee duunivaikeuksia, ensimmäisenä henkilö luopuu tällaisesta.

Nykynuoret viettävät paljon aikaa sosiaalisessa mediassa ja pelaavat videopelejä, Lievonen tuumaa.

– Kun muistelen 1990-lukua, itse mieluummin rakensin bassoradiota kuin tein jotain muuta. Nuorisokulttuuri on muuttunut.

– Nykyään joka poika ei välttämättä osaa tehdä subbarilaatikkoa. Käsityötähän se on, selvä asia.

Team Lievosen subbarilaatikot valmistaa Henri Kiiskinen, joka opiskelee rakennusinsinööriksi.

Team-Lievonen06Karjalainen20190110

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa