Kolumni: Syitä lienee sysissä jos sepissäkin

Julkiset hankinnat ovat puhuttaneet paljon monen vuoden ajan. Eivätkä vain puhuttaneet, vaan myös kiukuttaneet.
Purnaajia on sekä urakoista ja toimituksista ulos jääneissä yrittäjissä että huonoa palvelua kokevissa kansalaisissa.
Kunnat ja kuntayhtymät lienevät puolestaan kohtuullisen tyytyväisiä, sillä niille tärkeimmäksi asiaksi on tullut palveluiden ja tuotteiden saaminen mahdollisimman halvalla.
On laatuakin tarjouspyynnöissä pisteytetty, mutta se on lähinnä kosmeettista hienosäätöä.

Mistään uudesta ilmiöstä ei suinkaan ole kyse.
Kunnat ja kaupungit kiihdyttivät jostain 1970-luvulta lähtien kylä- ja kaupunginosakauppojen, myös kirjakauppojen, häviämistä keskittämällä koulujen tarvikehankinnat keskusliikkeille jopa vain muutaman satasen tähden.
Sille ei edes mietitty seuraamushintaa, että jo valmiiksi kannattavuusrajalla kitunut kyläkauppa joutui sulkemaan ovensa.

Hyvin paljon samaa on siinä, että nykyisin kilpailutuksessa edellytetään ensisijaisesti kokonaistarjousta, vaikka hankintalakia viimeksi uudistettaessa haluttiin parantaa nimenomaan pk-yrityksen mahdollisuuksia osallistua kilpailutukseen.
Keskittämisestä esimerkeiksi käyvät Joensuun katu- ja ulkoilualueiden kunnossapidon kilpailutus (Karjalainen, 9.1.2019) ja Siun soten syksyinen laboratorionäytteiden, välinehuollon instrumenttien, apuvälineiden ja muun hoito- ja tarvikemateriaalin kuljetusten kilpailutus.
Kuljetuksissa kilpailutettiin seitsemän reittiä, mutta osatarjouksia ei voinut jättää.
Yhden tai kahden auton yritykset suljettiin ulos. Kilpailutuksen voitti Savon Kuljetus Oy.
Samoin kävi muuten pari vuotta sitten, kun kaupungin ja Siun soten tukipalveluyhtiö Polkka Oy kilpailutti ateriakuljetukset, jotka menivät Matkahuollolle.

Kilpailutukset käytännössä hoitava Pohjois-Karjalan hankintatoimi on omistajiensa renki, jolle isännät määrittävät kilpailutuksen raamit.
Hankintapäällikkö Mika Purmonen ymmärtää kuntia siinä, että nämä välttyvät erillisen työnjohdon palkkaamisesta ulkoistamalla kokonaisurakat ja muut hankinnat.
Mutta kyllä se on vain niin, että kun kokonaisurakoitsija ostaa kaiken työn aliurakoitsijoilta, niin näiden saama hinta on alempi kuin olisi suorissa osaurakoissa. Välikäsi ottaa osansa.
Huolen ja pienen moitteenkin arvoinen huomio on se, että kun hankintatoimi julkaisee vireille tulevista hankinnoista tietopyynnön ja järjestää markkinavuoropuhelutilaisuuden, vautsi mikä termi, niin yritykset eivät reagoi yrittäjäjärjestön kannustuksesta huolimatta.
Kun annetaan mahdollisuus vaikuttaa tarjouspyyntöön, siihen pitää tarttua!
Jos ei ajoissa puhu, niin ei oikein voi purnatakaan. Ja puhumatta tämä meno ei muutu.