Tiistai, 17.9.2019 
Aila, Aili
Kotimaa

Matti Nykäsen ja Matti Pullin, 82, tapaaminen palvelutalossa oli täynnä lämpöä vuonna 2016 - "Olin Maisterille murheenkryyni", Nykänen muisteli

  • Ilkka Kulmala
  • Risto Aalto
Mäkilegendat Matti Pulli ja Matti Nykänen tapasivat toisensa vuonna 2016. Mäkilegendat Matti Pulli ja Matti Nykänen tapasivat toisensa vuonna 2016.

Mäkihyppääjä Matti Nykänen on kuollut 55-vuotiaana. Julkaisemme nyt uudestaan Keskisuomalaisen toimittajan Ilkka Kulmalan kirjoittaman artikkelin vuodelta 2016. Nykänen tapasi jyväskyläläisessä palvelutalossa entisen valmentajansa Matti Pullin, joka menehtyi sittemmin 83-vuotiaana syyskuussa 2016.

Matti Pullin silmät avautuvat hitaasti.

– Moi, Maisteri. Tässä on Nykä! Muistatko?

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Tuttu ääni vuosien takaa palauttaa päiväunilta. Pää kohoaa. Hauras hahmo näkee salskean vartalon ja Matti Nykäsen hämmentyneen katseen.

Pullin kasvoille leviää vähä kerrallaan hymy, joka valmistuttuaan täyttää tilan.

– Muistan, Pulli sanoo tuskin kuultavasti.

Pulli ja Nykänen, Maisteri ja Nykä, tapaavat toisensa kymmenen vuoden tauon jälkeen. Taas aika on ehtinyt, ryntäillyt hittolainen, ihmisten edelle.

Tuolloin joskus toinen heistä oli valmentaja ja toinen hänen valmennettavansa. Yhteistyön tuloksia voi luonnehtia hyviksi.

1953969 Matti Pulli ja Matti Nykänen vuonna 1985. Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva

Osat ovat vaihtuneet.

Talvella 1981 Pulli ja Nykänen istuivat lehtitalon työmaaravintolan pöydässä. Jyväskylän Hiihtoseuraa edustanut Nykänen oli juuri palannut Saksan Schonachista tuomisinaan nuorten MM-kulta.

Urheilutoimittaja Kari Ruuska esitti kaikki kysymyksensä 17-vuotiaalle Nykäselle. Yhteenkään niistä Nykänen ei vastannut, hän ei sanonut haastattelun aikana sanaakaan. Jokaista kysymystä seuranneen hiljaisuuden päätti Pulli. Hän oli kova puhumaan, sanankäyttö oli rikasta, huumori laittoi naurun päälle.

Nykäsestä ilmestyi lehteen hyvä juttu.

Sittemmin aika on paketoinut vuosia reikiintynein rukkasin. On jostain syystä jo 2016. Pulli on asunut syksystä asti palvelutalossa. Äkkiväärä Parkinsonin tauti diagnosoitiin seitsemän vuotta sitten. Vapinaa ei ole, mutta raajat ovat jäykät, voimat vähäiset ja ääni hento.

Matti Nykänen on liikkeellä hyvällä asenteella. Mutta aluksi hän on kärsimätön.

– Vai mitä, Maisteri, hän tivaa.

Antamatta tilaa vastaukselle. Nyt on äänessä Nykänen, vähemmän Pulli.

Tunnelma on latautunut: pehmeä, mutta myös jännittynyt. Kultamitalien ja lööppien takaa löytyy niin paljon ihmisenä olemista.

– Olin Maisterille murheenkryyni, Nykänen tunnustaa.

– Olisin voinut olla parempi. Jos vain olisin ottanut sitä alkoholia vähemmän...

Nykänen empii, miten kohdata sairas Pulli. Yhdessä hetkessä hän laskeutuu liki, toisessa pakittaa.

– Me olimme kuin isä ja poika lämminhenkisessä perheessä, jossa sattuu ja tapahtuu, Nykä alustamatta yllättää.

– Ja meikäläisen kohdalla muuten sattui.

Pullin silmät pyytävät puheenvuoroa.

– Aina ei ollut helppoa, hän sanoo.

– Ongelmia on kaikissa suhteissa, joissa ollaan paljon yhdessä. Jos ei välillä ole erimielisyyksiä, urheilussa ja ystävyydessä ei pääse eteenpäin.

Isä ja poika?

– Kyllä voi sanoa sillä tavalla, Pulli kuiskaa.

Nykänen sulaa rennommaksi. Ehkä tämä ei olekaan paha paikka tai rippituoli.

Hän kertoo terveiset Risto Pirttimäeltä, jonka oli tavannut Kukkumäen huoltoasemalla. Pirttimäki oli Laajavuoren pyhässä kolmiyhteydessä tuntematon, suosiolla taka-alalle jättäytynyt, valmentajavelho.

Nykäsen ja Pullin osana oli ottaa julkisuudessa vastaan juhlan ja arjen iskut. Molemmat tuntuivat.

– Maisteri antoi minulle voimaa, Nykä kiittää.

– Hän oli kuin terapeutti. Usein menin huolestuneena hänen luokseen ja kysyin, olenko harjoitellut liian vähän. Maisteri vastasi, että kyllä sinut voi laittaa maailmalle pärjäämään, jos vain olet tehnyt kuten olen ohjelmiin kirjoittanut. Olinhan minä, enemmänkin. Niistä keskusteluista syntyi luottamus.

Pulli kuuntelee puheen ryöppyä. Hymy ei lähde kasvoilta.

– Välillä minusta tuntui, että olin erakko, Nykänen muistelee.

– Mutta kun tein painoliivien kanssa Maisterin laatimia loikkaharjoituksia Killerin pururadalla, sain hirveästi hyvänolon tunnetta.

Pulli pitää Nykästä ainutlaatuisena mäkihyppääjänä.

– Muistan, kun hän oli juniori, ehkä 16, ja opeteltiin ponnistamista, Maisteri kertoo.

– Olimme Harjun kentällä, jossa oli ulkomaalaisia aitajuoksijoita treenaamassa. Nykä oli suurin piirtein aidan korkuinen. Kun isot miehet olivat lopettaneet harjoittelunsa, Matti ryhtyi järjestämään aitoja uuteen uskoon.

– Mites, poika, meinasit selvittää nuo, ulkomaalaiset nauroivat.

– Mitään vastaamatta Nykä alkoi hyppiä aitojen yli – yhdellä jalalla.

Nykänen lähes kehrää.

– Muistan, Maisteri, kun sanoit minulle, että mäkihypyssä olennaisin asia on pysyä mahdollisimman kauan ilmassa.

Äkkiä kahden Matin tapaaminen ei ole enää arvoitus. Finaaliin kelpuutetaan ainoastaan hyvät muistot.

– Maisteri on äärimmäisen tietoinen siitä, miten urheilija saadaan kuntoon, jos urheilija itse sitä haluaa, Nykänen innostuu.

– Hän oli korvaamaton niissä hommissa. Se tietotaito, millä hän minua koutsasi... Toista samanlaista ei ole. Jos tulisi uusi Maisteri, Suomen mäkihyppy nousisi taas.

– Tämä ei ole sitten mitään nuoleskelua. Faktaa kaikki.

Pulli katsoo Nykästä hämmästyneenä ja herkistyen.

– Koskettavia sanoja, hän lausuu.

Telkänpesän henkilökunta pyytää syntymäpäiväkahveille. Pulli esittelee ylpeänä Nykäsen muille.

– Minulla on täällä nyt hyvin harvinainen vieras.

Nykä-show pääsee täyteen vauhtiin. Notkea mies muuttuu entisestä mäkihyppääjästä viihdetaiteilijaksi.

Miten sitä pysyy noin nuorekkaana, joku utelee.

– No, kun vaihtaa muijaa riittävän usein, Nykänen heittää ja pukkaa kylkeen.

– Hei, menikö jo överiksi?

Tuskin näin liberaalissa porukassa. Tunnelma on hersyvä. Tämä kohtaaminen oli kaikille hyväksi.

Elämä on ihmisen parasta aikaa.

Lystin loputtua laskemme Pullin vuoteeseensa. Haikeasti näkemiin.

Hissiä odotellessa huoneesta kuuluu kolinaa. Käytävän päähän ilmestyy hitaasti liikkuva mies rollaattoreineen.

– Jos tulisin vielä saattamaan.

Ulko-ovea pitemmälle hoitaja ei Pullia päästä. Maisteri jää sisälle käsi hyvästeihin nostettuna.

– Oli vaikea lähteä pois, Nykänen sanoo.

Jäi sitten sopimatta seuraava tapaaminenkin.

Suomalaista mäkihistoriaa

Matti Pullin (syntynyt Terijoella 8.9. 1933) ja Matti Nykäsen (syntynyt Jyväskylässä 17.7. 1963) 1970-luvun loppupuolella alkanut yhteistyö on suomalaista urheiluhistoriaa.

Liikuntafysiologi Pulli sovelsi oppejaan mäkihypyn ponnistusvaiheeseen. Jyväskylästä löytyi poikkeuksellinen lahjakkuus, Nykänen. Hyppääjä epäili ensin, ettei ponnistusvaihetta voi aloittaa niin aikaisin kuin Pulli opetti.

Nykäsestä tuli lopulta kaikkien aikojen mäkikotka. Hän voitti neljä olympiakultaa (kaikkiaan viisi olympiamitalia) ja kuusi MM-kultaa (14 MM-mitalia). Maailmancupin hän voitti neljä kertaa.

Kaksikon yhteistyö toimi, mutta välillä kipinät lensivät, lähinnä Nykäsen kirjavien elämäntapojen takia. Nykäsen urheilu-ura hiipui vuoden 1992 lopussa. Nykyään hän asuu Joutsenossa.

Matti Pulli toimi Suomen hiihtoliitossa mäkihypyn lajivalmentajana. Vuonna 2000 hän sai liikuntaneuvoksen arvonimen ja 2007 Pro Urheilu -mitalin.

Juttu julkaistiin Karjalaisessa ensimmäisen kerran 21.4.2016.

Lue lisää:

18-vuotiaana MM-kultaa hernerokkasumussa Holmenkollenilla, olympiakultaa Sarajevossa ja jättipotti Calgaryssä - katso kuvat edesmenneen Matti Nykäsen uran varrelta

Jännititkö kotisohvalla olympiamäkeä tai kävitkö keikalla? Kerro meille muistosi legendaarisesta mäkikotkasta

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa