Torstai, 20.6.2019 
Into
Kotimaa

Maamme-laulua on useasti yritetty syrjäyttää kansallislaulun paikalta

  • STT
Fredrik Paciuksen sävellys esitettiin ensi kerran vuonna 1848. LEHTIKUVA / Laura Ukkonen Fredrik Paciuksen sävellys esitettiin ensi kerran vuonna 1848. LEHTIKUVA / Laura Ukkonen
–  Niin, jäi sanomatta, että Paciuksen "Maamme" on sitäpaitsi saksalaisen kneippilaulun "Der Papst lebt herrlich" muunnos – vastaansanomattomasti – joka ei ole miellyttävää.

Purkauksen takana oli säveltäjä, musiikkikriitikko ja kuoronjohtaja Heikki Klemetti, joka hyökkäsi varsin suorasukaisesti Maamme-laulun säveltäjää Fredrik Paciusta (1809–1891) vastaan Suomen Kuvalehdessä 1944. Paciuksen ankarana arvostelijana tunnettu Klemetti syytti Maamme-laulun olevan saksalaisen kapakkalaulun Papst und Sultan (Paavi ja sulttaani) muunnos.

–  Kiinnostavaa on, miten laajalle tämä plagiaattiajattelu levisi, ja siitä saadaan todennäköisesti kiittää juuri Heikki Klemettiä. Hänhän vastusti Paciusta kaikessa. Hänellä oli taustalla suomalaisuusajatus, jonka mukaan Suomessa oli omaehtoinen kulttuuri jo muinaisina aikoina kauan ennen saksalaissyntyisen Paciuksen tuloa, sanoo vanhempi tutkija Sakari Ylivuori Helsingin yliopistosta.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Ylivuori kumoaa tuoreessa kirjassaan Paavi ja sulttaani (Aviador) monta Maamme-lauluun liittyvää myyttiä, kuten Klemetin väitteen.

Paciuksen sävellys esitettiin ensi kerran vuonna 1848.

"Ulkomainen suuruus" ei kelvannut "suomalaissäveltäjälle"

Maamme-laulun ympärillä käyty kiistely kietoutuu osin sen väitettyyn epäsuomalaisuuteen. Säveltäjä Fredrik Pacius oli maahanmuuttaja ja J.L. Runebergin runo oli ruotsinkielinen.

–  Tietenkin kiistoihin liittyy myös henkilökohtaisia kunnianhimoja. Kiinnostava henkilö on esimerkiksi Paciuksen kanssa samaan aikaan elänyt Axel Gabriel Ingelius, joka näki itsensä ensimmäisenä suurena suomalaisena säveltäjänä, Ylivuori sanoo.

Kateellinen ja katkera Ingelius kirjoitteli lehtiin julmia kirjoituksia ja painotti Paciuksen ja tämän musiikin saksalaisuutta. Kirjoituksissaan Ingelius manaili, kuinka Suomessa arvostetaan vain ulkomaisia suuruuksia, vaikka Suomessa olisi parempia säveltäjiä.

–  Tässä hän viittasi aina itseensä. Hän ei tosin koskaan maininnut nimeltä itseään, mutta se näkyy siinä (kirjoituksissa).

Ylivuoren mukaan monet Ingeliuksen ajatukset jäivätkin elämään.

Isänmaan kasvot haastoi Maamme-laulun

Kielipolitiikkaa kietoutui aikanaan vahvasti Maamme-laulusta käytyyn keskusteluun. Maamme-laulun vaaran vuodeksi Ylivuori nimeää vuoden 1928, jolloin Turun yliopiston ylioppilaat päättivät, etteivät laula tilaisuuksissaan Maamme-laulua kansallislauluna. Sen sijaan laulettiin joko Armas Järnefeltin tai Yrjö Kilpisen säveltämä laulu, jonka sanoituksena oli V.A. Koskenniemen runo Isänmaan kasvot.

Turun yliopisto oli ensimmäinen puhtaasti suomenkielinen yliopisto, joten sen ylioppilaat halusivat korostaa kielinäkökohtaa. Ylioppilaat näkivät Ylivuoren mukaan ongelmaksi nimenomaan sen, että Maamme-laulu oli käännös. He eivät välttämättä aina olleet niinkään ruotsin kieltä vastaan sinällään, mutta korostivat, että käännös on aina käännös. Ylioppilaiden mielestä kansallislaulun sanoituksen pitäisi olla alun perin kirjoitettu suomen kielellä.

–  Tämä on hyvin ongelmallinen ajatus ylipäätään. Sen taustalla on usein idea, että suomalaisuutta voisi kuvata ainoastaan suomen kielellä. Siinähän ei ole järjen hiventä, mutta tämähän on aika monen nykyisinkin näin ajattelevan taustalla, mutta sitä ei sanota ääneen, vaan vedotaan joihinkin toisiin argumentteihin.

Lahden hiihdon MM-kisoissa dopingin lisäksi toinenkin järkytys

Lahden vuoden 2001 hiihdon MM-kisat ovat doping-skandaalin takia jääneet pysyvästi suomalaisen hiihtokansan muistiin. Mutta kisoissa tapahtui myös jotain muuta, joka pysäytti ainakin jotkut suomalaiset.

Miesten 30 kilometrin perinteisen tyylin kisa käytiin 19. helmikuuta ja suomalaisten toiveet olivat korkealla. Voiton nappasi kuitenkin Viron Andrus Veerpalu, joka päihitti niukasti Norjan Frode Estilin.

Illalla Lahden torilla juhlittiin voittajaa. Veerpalu kääntyi mitali kaulassaan kohti Viron sinimustavalkeaa lippua, ja ilmoille kajahti Maamme-laulu. Tämä hämmensi monia.

Kansanedustaja Sulo Aittoniemi teki eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, jossa hän ehdotti, että Suomi muuttaisi kansallislaulun esimerkiksi Finlandia-hymniksi, jolloin Maamme-laulu jäisi yksinoikeudella Viron käyttöön.

Aittoniemen kirjallinen kysymys ei kuitenkaan noussut julkiseen keskusteluun, sillä keväällä suomalaisia puhuttivat muuta asiat: suomalaishiihtäjien lukuisat doping-käryt ja niiden jälkipuinti.

Jyrääkö Oodi ilolle Suomen kansallislaulun?

Vuonna 2004 eduskunnassa puolestaan mietittiin, pitäisikö meillä säätää laki kansallislaulusta. Aiheesta jätettiin kaksi lakialoitetta, joista Christina Gestrinin aloitteessa kansallislauluksi esitettiin Maamme-laulua ja Kimmo Kiljusen aloitteessa Finlandia-hymniä.

Keskustelu liittyi Ylivuoren mukaan samaan aikaan Suomessa käytyyn keskusteluun EU:n perustuslaista, johon suunniteltiin kirjattavan myös muun muassa kansallishymni.

–  Silloin joissain piireissä heräsi huoli siitä, että jos EU:lla on määritelty lakiteitse kansallishymni ja Suomella ei, miten käy Suomen oman kansallislaulun.

Mitenkään poikkeuksellista ei Ylivuoren mukaan kuitenkaan ole, että maalla ei ole kansallislaulua koskevaa lakia. Asia on näin muun muassa Ruotsissa, Norjassa ja Virossa.

Maamme-laulu vastaan Finlandia-hymni

Kaksi kokoomuksen nuorisojärjestöä teki vuoden 2016 Lappeenrannan puoluekokoukselle aloitteet Maamme-laulun korvaamiseksi Jean Sibeliuksen Finlandia-hymnillä. Puoluehallitus esitti, että puoluekokous hyväksyisi aloitteet.

Kokoomuksen puoluekokous käsitteli jälleen viime vuonna kansallislaulualoitetta, jossa esitettiin Maamme-laulun korvaamista Finlandia-hymnillä.

Puoluehallituksen mukaan "Runebergin romanttinen eepos kertoo siitä, kuinka Ruotsi menetti Suomen Venäjälle 1809, ja se oli suosittu koko Skandinaviassa. Suomea ei mainita alkuperäisessä ruotsalaisessa tekstissä, mutta kylläkin Julius Krohnin suomennoksessa, joka ilmestyi 1867".

–  Yhtenä argumenttina oli, että Runebergin runo ei liity Suomeen, vaan Venäjän ja Ruotsin käymään sotaan.

Ylivuori huomauttaa, että puoluehallitus oli näkemystään muotoillessaan nähnyt paremmaksi jättää nimeämättä kyseisen, vuosina 1808–1809 käydyn Suomen sodan. Lisäksi Runebergin alkutekstiä nimitetään ruotsalaiseksi eikä ruotsinkieliseksi.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa