Arttu Käyhkön kolumni: Kouvolan kohdalla sanokaa muikku!
Suomeen on vinhaa vauhtia varttumassa uusi peltipoliisisukupolvi (Karjalainen, 10.7.2019). Ensimmäinen niistä on asennettu kuutostielle Kouvolan hujakoille ja kesälomareissulla kävinkin jo osoittamassa kunnioitusta tulokkaalle lukkojarruttamalla tolpan kohdalla, vaikka kamera ei vielä tuolloin käytössä ollutkaan.
Nahkapoliisin mukaan uusien peltikollegoiden räppäämien kuvien laatu on ”jäätävän” hyvä: Kasvot näkyvät kuin passikuvassa ja otsauurteiden ohella kuvasta voidaan mitata renkaiden urasyvyys.
Tähän saakkahan tuo jälkimmäinen on tehty kahden euron kolikolla, mikä on varsinkin auton liikkuessa osoittautunut haasteelliseksi.
Nimitys ”peltipoliisi” ei tuo tuoreelle vuosikurssille oikeutta, sillä uudet kamerat ovat muotokieleltään huomattavasti helpommin lähestyttäviä kuin entiset.
Siinä missä vanhat harmaanpulskat tuijottajat aiheuttavat tunnollisimmallekin rajoitustentottelijoille vilunväristyksiä ja pahimmassa tapauksessa puolinahkapenkkipyykkiä, on uusi tulokas ruumiinrakenteeltaan solakka ja uudessa virka-asussaan kaikin puolin arvokkaan näköinen.
Kun kamerassa on vielä sinistäkin, voisi melkein kuvitella tolpan nokassa istuvan aidon konstaapelin. Ei sillä, että konstaapeleja tulisi missään olosuhteissa tolpan nokassa istuttaa. Harjoittelijoita korkeintaan.
Kun nämä uudet valvontakamerat kerran ovat niin tarkkoja kuin kuulemma ovat, kannattaa miettiä, voisiko niillä olla laajemminkin käyttöä kuin vain liikenteenvalvonta. Poliisi jo itsekin vihjasi passikuvista – eli ken sellaista tarvitsee, kameran kohdalla sitten vaan talla pohjaan, silmälasit pois ja naama peruslukemille.
Talla pohjaan -osion kanssa kuitenkin kannattaa olla tarkkana, sillä keskimääräinen rikesakko oli viime vuonna 172,50 euroa, mikä on valokuvasta aika paljon – etenkin kun ensimmäinen otos harvoin on mieleinen.
Optimaalinen kuvatuksitulemisnopeus on näin ollen 3–6 kilometriä yli rajoituksen, jolloin selviää yleensä huomautuksella. Nähtäväksi tosin jää, miten poliisi suhtautuu jatkossa esimerkiksi viiden kuvan/huomautuksen sarjoihin.
Tolppapassikuvaus voi poikia alueelle myös oheispalveluja, kuten drive-in-kampaamoja. Ja jos joku ihmettelee, kun huoltoasemalle on ilmestynyt Wunderbaumien viereen räkillinen solmioita, kertoo se, että lähistöllä on uusi kamera.
Vähän samaan tapaan kuin lehtitelineen ylähyllyn valikoimasta voi päätellä, onko alueella laajakaista vai ei. Kaverit osaavat kertoa tästä enemmän.
Ja älkäämme rajoittako valikoimaa passikuviin. Kun ajaa kameraan suu auki, voi tarkastuttaa hampaansa samaan syssyyn.
Julkisen sektorin palveluiden varassa oleville tämä lieneekin ainoa tapa saada purukalustonsa tsekattua ennen kuin sen tekevät arkeologit.
Jos taas jokin luomi huolestuttaa, eikun vaan pintaa paljaaksi. Sikäli kun luomi sijaitsee takapuolessa, on kuitenkin huolehdittava, ettei tule lähettäneeksi vääränlaista viestiä, mikä voi nostaa kuvan hintaa huomattavastikin.
Ja sitten ovat tietysti itse ajoneuvot. Kuten tunnettua, alussa Jumala loi Suomen autokannan ja vasta sitten taivaan, maan ja routavauriot, ja maanteillämme liikkuu näin ollen – miten sen nyt hienovaraisesti ilmaisisi… – helvetisti paskoja autoja.
Tarkkuuskameroilla voitaisiin kenties tunnistaa tietyt asiat kuten jäähdytysnesteen taso ja onko moottoritilaan pesinyt lintu rauhoitettu.
Tämä luonnollisesti vaatii, että k-hetkellä on konepelti auki ja kuski observoi ympäristöään luu ja puoli ruumista sivuikkunasta ulkona, mutta näinhän puolet suomalaisista ajaa joka tapauksessa.
Siispä Kouvolan kohdalla, sanokaa muikku!
arttu@rookiecom.fi
Kirjoittaja on markkinointitoimisto Rookie Communications Oy:n yrittäjä.