Perjantai, 15.11.2019 
Janika, Janita
Kotimaa

Kolumni: Satu väestönvaihdosta, vaeltavista mamuleista ja suuresta muurista – lue tai kuuntele

Tämän sadun henkilöillä ja tapahtumilla ei ole mitään yhtymäkohtia todellisuuden kanssa.

Voit myös kuunnella tämän kolumnin:

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Alkoipa kerran eräissäkin toriparlamenteissa ja someryhmissä käydä kuiskuttelu, joka keskusteluksi yltyi: mamuleissa on havaittu liikehdintää.

Olisivatpa puhuneet jotakin Rantakylästä. Joensuun Rantakylästä. Ei kai sentään! Sehän on tuossa ihan meidän takapihalla.

Laskeskeltiin siinä Laulupuiston lehmusten katveessa, että Suomessa on jo niin paljon mamuleita, että jos he todella vaeltavat kaikki Rantakylään, Rantakylän väestöstä jo kolmasosa on tällä vaihdettu! Hitto sentään! Ohhoh! Onpas siinä mamuleita kerrakseen!

Rantakylä. Paikka, johon kukaan ei taannoin halunnut, mutta kaikki sinne joutuivat.

Mutta silti. Meidän kaikkien Rantakylä.

Ja niin oli joku onneton esittänyt, että rajamuodollisuudet maakuntien välillä poistetaan ja Suomessa on nyt vapaa liikkuvuus.

Lähtivät siis mamulit etelästä liikenteeseen kohti luvattua kaupunginosaa, olihan rannikolla jo ilmastonmuutoksen takia tukala olla, eikä tilannetta helpottanut aluetta itsevaltaisesti hallinnut pormestari Jean Vapahtajavaara.

Eikä Ohtaansalmella rajamuodollisuuksista ollut tietoakaan.

Saapuivatpa siis mamulit Rantakylään, ottivat tilansa ja asettuivat asumaan. Elivät ja olivat kuten heidän pyhä kirjansa opasti: lisääntykää ja täyttäkää tämä maa.

Niin vaihtuivat kinkkupitsat ja keppana Rantakylän ostarilla minttuteehen ja salaattiin. Eikä aikaakaan, kun mamulit levittäytyivät myös Utraan ja Mutalaan. Alkoipa tämä uusi väestö olla kohta Siihtalassa saakka.

Tässä vaiheessa herää pohjoisen ruutukaavan väki ja miettii huolissaan, mitä tehdä. Joku sen siinä sitten keksii: Muuri! Pitää rakentaa muuri! Siitähän on maailmalta hyviä kokemuksia ja muurilla positiivinen kaiku kansalaisten keskuudessa. Eikö muka olekin?

Mutta kuka sen muurin nyt rakentaisi? Niin, kuka? No osuuskauppapa tietenkin!

Toimelias toimitusjohtaja Jusa Vuorela ostaa idean, ja eipä aikaakaan, kun osuuskauppaväki on jo työn touhussa. Alkaa pauke ja tohina. Siihtalan ja Rantakylän väliin nousee korkea ja paksu muuri joutuin kuin toriparkki downtowniin.

Ja mikä muuri se sellainen on, missä ei liiketiloja ole! Eikös muurin kivijalkaan tulekin uusi Rosso sekä Amarillo! Muurin toiselle puolelle osulan väki keksii avata uuden etnotyyppisen konseptiravintolan ystävällisyyden eleenä. 

Jopa pysähtyy mamuleiden eteneminen paksuun muuriin, kiinalaisesta kivestä rakennettuun (kustannuspaineet, huom.).

Mutta huomaavatpa mamulit pian, että elämä muurin länsipuolella tarjoaa houkutuksiaan kuin seireenit Odysseukselle. Keksii joku ikäväkseen, että vuosien varrella tulleista ystävistäkin joku jäi muurin toiselle puolelle, vaikkei tällaisesta voinutkaan ääneen puhua.

Koittaa muurin yli yksi, sitten toinen ja vielä moni muu. Mutta ah ja voih, hepä jäävätkin kiinni ja joutuvat saman tien kreationistien eheytysleirille. Siellä heitä kouluttaa Hurja-Lauri Kaskiluoto.

Vuoden eheytyksen jälkeen mamuleista kuoriutuukin luomisoppiin uskovia kunnon tapakristittyjä, jotka tunnustavat vain aidon avioliiton ja heteroseksin (maltillisen ja pidättyvän, huom.).

Olipa jo pidemmän aikaa tämän hulluuden huomannut kaupunginjohtaja Sari Savolainen. Ja kävi toteen, että kaupungintalon tornissa hulmuavan kirkkaan sinisen J-lipun katveesta nousi Savolaisen käsi erotuomarin elein merkiksi kaikille kaupunkilaisille.

Kuultiin tornista lisäksi kaupunginjohtajan väkevää rauhan sanaa, jota kaikki ihmiset pysähtyivät lumoutuneena kuulemaan niin ruutukaavalla, Rantakylässä kuin Niinivaarallakin. Pyhäselkä tyyntyi, Pielisjoki lakkasi virtaamasta ja täysin uusittu, vaaralliseksi todettu Vapaudenpuisto tyhjeni laitapuolen kulkijoista. Murtui muuri, kansat kohtasivat, pöllähti tornin ikkunasta rauhansavut – ja näitä makeita savuja haistettiin illan mittaan ympäri kaupungin kulmia.

Niin he yhtyivät kaikki toinen toisihinsa, sekoittaen geeniperimäänsä kuin sydäninfarktipotilaat Tikkamäen päivystyksen takavuosina voin, suolan ja tupakin kulutuksen Pohjois-Karjala-projektista mitään tietämättöminä kultaisina aikoina.

Väestö sulautui yhdeksi, ja kaikki elelivät yhdessä onnellisina kunnes kuolivat.

Sen pituinen se, koska niin oli määrätty.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa
  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa