Tiistai, 2.6.2020 
Venla
Kotimaa

"Edes kuolema ei saa sanoa viimeistä sanaa" – rajoituksilla rakennetaan parempaa huomista

  • STT
Ihmisellä on oikeus iloon myös koronakriisin aikana, muistuttaa arkkipiispa Tapio Luoma STT:n haastattelussa pääsiäisen alla. LEHTIKUVA / RONI LEHTI Ihmisellä on oikeus iloon myös koronakriisin aikana, muistuttaa arkkipiispa Tapio Luoma STT:n haastattelussa pääsiäisen alla. LEHTIKUVA / RONI LEHTI
Tulevaisuuteen on helpompi uskoa, jos näkee koronapandemian vuoksi tehtyjen rajoitusten olevan osa paremman tulevaisuuden rakentamista, arvioi evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma.

–  Jos ei näitä rajoituksia olisi, niin kyllähän se on nähty maailmalta, että nämä tilanteet olisivat paljon traagisempia, arkkipiispa sanoo STT:n haastattelussa.

Ajatus tulevaisuuden uskosta perustuu Luoman mukaan ajatukseen siitä, että huomista päivää voidaan jollain tavalla ennakoida. Tällä hetkellä edes seuraavaa päivää ei voi aina täysin ennustaa. Arkkipiispan mukaan epävarmuuden sietäminen voisi auttaa myös tulevaisuuden hahmottamisessa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Hänen mukaansa koronatilanteeseen liittyy myös laajempi kysymys siitä, miten me voimme ihmisinä vahvistaa yhteistä henkistä kriisin kestävyyttä.

–  Olennaista on kokemus siitä, että me olemme kumminkin samassa veneessä ja yhteisessä rintamassa. Että tämä koskettaa ihan yhtä lailla meitä kaikkia, Luoma avaa ajatusta.

Tulevaisuus on ehdottomasti valoisa

Koronakriisi on kurittanut myös kirkkoa, ja pääsiäisen viettoon pandemian vaikutukset ovat arkkipiispan mukaan dramaattiset. Pääsiäinen on yksi suosituimpia kirkkopyhiä, mutta koronan vuoksi esimerkiksi pääsiäismessuihin ei voi nyt kokoontua.

Arkkipiispa löytää kuitenkin vaikeasta tilanteesta lohtua ja kokee tämän hetkisen kriisin resonoivan jossain määrin pääsiäisajan teemojen kanssa. Kriisin keskellä joudutaan kohtaamaan epävarmuutta, kipua, kärsimystä ja ylipäätään elämän ikävämpiä puolia, hän luettelee.

Kristinuskon viettämä hiljainen viikko huipentuu pitkäperjantaihin. Väkivaltaiseen, epäoikeudenmukaiseen kiusatun ja sorretun ihmisen kuolemaan, niin kuin Luoma itse asian sanoittaa. Monet ihmiselämän synkemmistä teemoista ovat esillä juuri pääsiäisenä.

Vaikka hiljaisen viikon kertomus on synkkä, se ennakoi arkkipiispan mukaan suurta iloa. Tämä on hänen mielestään myös nykytilanteeseen sopiva viesti. Vaikeat asiat tulisi kohdata silmästä silmään. Tunteita ja tunnelmia käydään läpi, mutta tuleen ei jäädä makaamaan.

Arkkipiispan mielestä hiljaisen viikon ja pääsiäisen tematiikka – "kulku kärsimyksestä yllättävään iloon ja kivusta valtavaan riemuun" – kuvaa juuri niitä tunnelmia, joiden keskellä nyt elämme. Pääsiäisen viesti on Luoman mielestä siinä, että tulevaisuus on ehdottomasti valoisa.

–  Edes kuolema ei saa sanoa viimeistä sanaa, Luoma tiivistää.

Yhteisyyden voima kannustaa näkemään

Luoman mainitsema valoisa tulevaisuus ei välttämättä kuitenkaan vastaa kaikilta osinkriisiä edeltävää aikaa. Hän uskoo, että maailma on ainakin jonkin verran toisen näköinen kuin nyt.

Koronapandemia voi erottaa ihmisiä toisistaan fyysisesti, mutta samalla se myös yhdistää, Luoma arvelee.

–  Jos minä koen epävarmuutta ja levottomuutta, voin olla aika varma siitä, että ihan tuntematonkin ihminen – se niistä harvoista ihmisistä, jotka tulevat vastaan näinä aikoina kadulla – kokee samalla tavalla.

Vaikka tällä hetkellä tuntuu siltä, että jaamme yhteisen kokemuksen oudosta ja yllättävästä tilanteesta, on mahdoton ennustaa, miten pitkäkestoisia jaetun kokemusmaailman vaikutukset ovat.

Arkkipiispa kuitenkin toivoo, että oivaltaisimme ihmiskuntana jotain siitä, miten meidän ja koko planeetan tulevaisuus on kiinni siitä, miten me yhdessä osaamme toimia paremman huomisen puolesta.

Yhteinen kokemus kriisistä selviämisestä voi Luoman mukaan auttaa myös näkemään ne ihmiset, jotka asuvat kauempana ja esimerkiksi konfliktien tai nälänhädän keskellä.

–  Jollain tavalla tämä kokemus tästä yhteisyyden voimasta voi olla kannustamassa meitä myös näkemään yhä paremmin sen, miten koko maapallo, koko ihmiskunta on tavallaan yhtä ja miten tietyssä mielessä me yhdessä kannamme vastuuta toinen toisistamme, Luoma arvioi.

Arjenkin keskellä on elämän ilo mukana

Vaikka nykytilanne on erittäin poikkeuksellinen, arkkipiispan mukaan kirkkoa lähestytään samankaltaisten huolten kanssa kuin aiemminkin. Hän jakaa suomalaisten huolet kolmeen kategoriaan: ihmissuhteet, toimeentulo ja tulevaisuus.

Ihmiset kantavat huolta omasta sekä läheisten sairastumisesta ja jaksamisesta. Alati yleistyvät lomautukset lisäävät huolta toimeentulosta, yrittäjät ovat ongelmissa ja työnantajien mahdollisuudet pitää työntekijöitä töissä vaikeutuvat.

Tämän kaiken lisäksi huoli henkilökohtaisesta ja omien läheisten tulevaisuudesta voi laajeta kysymyksiksi oman maamme tai jopa koko maailman tulevaisuudesta. Samat huolet tulevat jollain tavalla aina vastaan kirkon työssä ihmisten parissa, Luoma kertoo. Kriisiaikana edellä mainitut ovat kuitenkin korostuneet entisestään.

Kiirastorstaihin mennessä koronaan oli kuollut maailmanlaajuisesti noin 90  000 ihmistä. Tartuntojakin oli jo noin 1,5 miljoonaa koko maailmassa. Jatkuvasti synkentyvien lukujen lomassa voi helposti kokea syyllisyyttä siitä, jos itsellä onkin hyvä olla. Moni voikin miettiä, onko hänellä lainkaan oikeutta iloon tällaisena aikana.

–  Totta kai. Ilman muuta on oikeutettu iloon, arkkipiispa vakuuttaa.

–  Sen soisikin, että kaiken alakulon keskellä myös ne ilot kirkastuisivat uudella tavalla, että ilman muuta on lupa kokea iloa. Jokainen päivähän on kuin lahja.

Arkkipiispa kokee, että ihmiset tarvitsevat kykyä iloita pienistäkin asioista. Hän arvioi, että itse kullekin on tullut jo aika lyhyessä ajassa selväksi arjen merkitys. Tavallinen arki on voinut tuntua joskus tylsältä ja puuduttavalta, mutta lopulta se onkin arvokasta ja sitä jää kaipaamaan.

Arjenkin keskellä on lopulta elämän ilo mukana, arkkipiispa lisää. Hän uskoo arjen aiempaa suuremman arvostamisen olevan yksi kriisiajan suurimpia opetuksia.

Ihmishengen hinta puntarissa

Koronakriisin keskellä on ympäri maailman puntaroitu myös ihmishengen hintaa. Suomi on pyrkinyt rajoituksin turvaamaan ihmisten ja erityisesti vanhusten sekä muiden riskiryhmään kuuluvien henkiä.

–  Tämä on ollut yhteiskunnalle valtavan valinnan paikka. Pannaanko rajoitukset, joiden tiedetään varmuudella aiheuttavan suuria taloudellisia menetyksiä aivan kaikkialla ja asetetaan ihmisen terveys etusijalle, vai menetelläänkö juuri päinvastoin, Luoma sanoo.

Suomessa yhteiskunta on arkkipiispan mielestä seurannut sitä ajatusta, että ihmisen arvo on niin merkittävä, ettei mikään muu saa mennä sen edelle.

–  Siinä mielessä ajattelen, että jos ja kun vanhusten ja muiden riskiryhmään kuuluvien suojelemisessa ja heidän priorisoinnissaan onnistutaan, niin kyllä se kertoo myös meidän yhteiskuntamme arvopohjasta.

Kriisit nostavat arkkipiispan mukaan ylipäätään pintaan pohdintaa siitä, mikä on lopulta tärkeää tai tavoiteltavaa. Samalla nykyinen kriisi alleviivaa myös kehittyneiden yhteiskuntien haavoittuvuutta, Luoma jatkaa.

Arkkipiispa arvioi, että osaamme jatkossa arvostaa myös sitä mikä on aiemmin tuntunut itsestään selvältä ja jopa sellaiselta, mitä on ollut mahdollisuus vaatia. Hän mainitsee esimerkkinä muun muassa laajat, mutta isolta osin kansalaiselle näkymättömät tuotantoketjut, joiden kautta ruoka tulee lautasillemme.

–  Uskon, että tätä kriisiä muistellaan vielä pitkään. Se tulee jättämään epäilemättä jälkensä tapaan, jolla me miellämme todellisuutta ja tulevaisuutta ja ylipäätään omaa elämää osana yhteiskuntaa.

Ihmiseloon kuuluu monenlaisia makuja

Muun yhteiskunnan tavoin on myös arkkipiispa joutunut vetäytymään kotioloihin. Työtehtävät hoituvat etäyhteyksien ja virtuaalipalaverien välityksellä. Luoman mukaan tilanne koettelee, sillä työ on lähtökohtaisesti ihmisten tapaamista ja matkustelua.

–  Samaan aikaan onneksi on nämä tekniset välineet olemassa, joiden avulla voi pitää yhteyttä ja joiden avulla voi asioita ja omaa virkaansa hoitaa.

Vaikka työt onnistuvat etänäkin, kertoo Luoma odottavansa sitä, kun hän pääsee taas kirkkoon ehtoolliselle ja tapaamaan kasvotusten työtovereitaan sekä omia läheisiään ja rakkaitaan.

–  Muiden kanssa odotan innokkaasti sitä päivää, kun voi todeta, että nyt se on ohi.

Kriisin aikana ja sen jälkeen vaaditaan arkkipiispan mukaan sitkeyttä ja luottamusta siihen, että keinot löytyvät. Paitsi keinot selviytyä, myös keinot lähteä rakentamaan uudelleen sitä, mikä on jäänyt poikkeustilan vuoksi kesken.

Arkkipiispan mielestä elämän vaikeuksia ja vastoinkäymisiä voisi jatkossa katsoa rohkeammin silmiin.

–  Ihmisen elämä on luonteeltaan sellaista, ettemme voi vain oman mielemme mukaisesti napata siitä sellaisia hyvältä maistuvia suupaloja. Elämä on aina kokonaisuus, jossa on hyvin monenlaisia annoksia. Me emme aina voi valita, mitä tulee vastaan.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa