Maanantai, 13.7.2020 
Joel, Ilari, Lari
Kotimaa

"Haluan, että leipomukseni maistuvat parhailta ikinä" – Koronakriisi sai kotileipurit villeiksi, ja nyt leivonnan asiantuntija kertoo syyn

  • Ira Blomberg-Kantsila
  • Mikko Vähäniitty
Sanna Äijäläisen talossa on valtava ruokakomero. Sanna Äijäläisen talossa on valtava ruokakomero.

Korona-aika on villinnyt monet suomalaiset leipoosiin eli pakonomaiseen leivontatarpeeseen. Siitä kertovat kieltään kauppojen tyhjentyneet leivontahyllyt. Milloin lopussa on ollut kuivahiiva, milloin jauhot.

Gradia Jyväskylän elintarvikealan lehtori, kondiittori- ja leipurimestari Marjo Huuskonen arvelee leipoosin syyksi Maslow'n tunnettua tarvehierarkiaa.

– Leivonta osuu sen jokaiseen rappuseen. Siksi leipominen varmaan poikkeusoloissakin tuntuu niin hyvältä, konkreettiselta ja hallittavalta.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Maslow'n tarvehierarkian rappusten perustana ovat ihmisen fysiologiset tarpeet, kuten ruoka ja uni. Muita rappusia ovat turvallisuus, sosiaaliset tarpeet, arvonanto ja itsensä toteutus.

– Leipominen voi todella tekijälleen olla intohimo, se tuottaa tekijälleen kuin myös tuotteiden nauttijoille monenlaista mielihyvää. Kun tälle alalle antaa pikkusormen, se pian vie koko käden ja lopulta myös sydämen, Huuskonen sanoo.

Sampo Rossi, 33, todistaa Huuskosen teorian pikkusormen menettämisestä todeksi. Muutama vuosi sitten Rossi päätti kokeilla Sikke Sumarin Rapeakuorisia aamusämpylöitä. Sen jälkeen hän otti haltuun pataleivän, mutta sekään ei vielä riittänyt.

Viimeistään silloin, kun Rossi liittyi Facebookin Hapanjuurileipurit-ryhmään, peli oli menetetty. Kaupan leipää kaksihenkisessä perheessä ei enää osteta.

– Leivon aina, kun pakastin alkaa tyhjentyä, käytännössä kerran viikossa tai kahdessa. Kerralla syntyy neljä leipää, joista yksi menee yleensä lahjaksi.

Rossi ei ole ainut hapanjuurileivonnasta innostunut, sillä se on tällä hetkellä yksi suurimmista leivontatrendeistä.

– Kun aloitin pari vuotta sitten, Hapanjuurileipurit-ryhmässä oli 3 000 jäsentä. Nyt siihen kuuluu jo yli 17 000 ihmistä.

  sannaaijalainensusu-175Karjalainen20200529 Sanna Äijäläinen haluaa olla luova.

 

Hapanjuurileivonnassa olennaisessa osassa on itse tehty, saatu tai ostettu juuri, joka usein myös nimetään. Rossin itse perustama ruisjuuri kantaa nimeä Seppo Räty, sillä se on luonteeltaan väkevän voimakas. Vehnäjuuri Elmo on puolestaan luottokaveri, jolla syntyvät hienokseltaan happamat vaaleat leivät.

Oma lukunsa on lempeä italialaisjuuri, joka kantaa nimeä Vanha rouva. Sen Rossi on hakenut Bolognasta, jossa oli puolisonsa kanssa ruokamatkalla.

– Tunnetun Baloccon tehtaan juurta Pasta Madrea sai joka aamu vain kymmenen ensimmäistä. Juuri on ainakin sata vuotta vanha, ja se on todella hyvä makeassa leivonnassa.

Aina jauhotkaan eivät löydy lähikaupan hyllystä. Muutama viikko takaperin äänekoskelainen Rossi haki parin sadan kilometrin päästä kymmenen kiloa manitobavehnäjauhoa, jonka leivontaominaisuudet ovat omaa luokkaansa.

Rossia miellyttää hapanjuurileivonnassa maistuvan lopputuloksen lisäksi itse leiväntekoprosessi. Juurella leipominen on aloitettava kaksi kolme päivää ennen kuin lopputuotteen saa uunista ulos.

Lajin teknisyys on Rossin tuntuman mukaan syy siihen, että hapanjuurileivonta tuntuu innostavan miehiä enemmän kuin muu leipominen. Rossi tosin tekee muutakin: leipoo kakkuja ja laittaa ruokaa pitkään ja hartaasti, sillä "jokainen päivä on juhla".

– Hapanjuurileivonnassa kärsivällisyys on tosi tärkeää. Aika maksimoi lopputuloksen herkullisuuden. Saatan valmistella ruokalajejakin useita päiviä.

Graafikkona Rossi panostaa leipiensä ulkonäköön. Partakoneenterällä tehdyt kuvioinnit ovat oma taiteenlajinsa.

– Omatekemiä leipiä on mukava antaa lahjaksi. Tein jouluna parikymmentä leipää ystäville. Leipominen on rentouttavaa, ja olen minä ylpeä lopputuloksestakin.

Marjo Huuskosen tavoin Gradia Jyväskylässä elintarvikealan lehtorina toimiva, kondiittorimestari Mari Rosti-Sotti korostaa leipomisen tuomaa mielihyvää kaikille aisteille. Onnistumiset myös kasvattavat rohkeutta ja ruokkivat luovuutta.

– Tunne siitä, että minä keksin jotain uutta – vaikka se olisi pientäkin – saa koko kropan päästä varpaisiin hykertelemään, hän kuvailee.

Juuri tuo leipomisen herättämä hykertelevä tunne on kulkenut Sanna Äijäläisen, 26, mukana lapsesta saakka.

– Äitini leipoi tosi paljon ja oli sellainen perinteinen pullantuoksuinen äiti. Hän antoi minunkin leipoa, ja minulla oli jopa oma pieni leivontayritys ala-asteella. Möin mokkapaloja ja kahvikakkuja sukulaisille ja tuttaville.

Jo varhain oli selvää, että leipomisesta tulee Äijäläiselle myös ammatti. Hän on ollut alalla kuusi vuotta ja työskentelee esimiehenä Elosen Citypakarilla jyväskyläläisessä K-citymarketissa. Kondiittorimestariksi hän valmistui viime lokakuussa.

Vaikka työ on leipomista, Äijäläinen leipoo kotonakin aina, kun aikaa vain liikenee.

sannaaijalainensusu-138Karjalainen20200529

Leipominen on niin merkittävä asia Äijäläiselle, että se määritteli jopa sen, miltä yhtiöltä hän ja puoliso Joel Nissinen tilasivat talopaketin. Taloon piti nimittäin ehdottomasti saada ruokakomero.

Haave toteutui muutama vuosi sitten. Pariskunta luopui yhdestä makuuhuoneesta ja sai vastalahjaksi keittiön saarekkeella, ison ruokailutilan ja ruokakomeron.

Ruokakomeron hyllyt notkuvat leivontatarvikkeita: kulhoja, kupuja, vuokia, muotteja, koneita ja monenmoisia koristelutarvikkeita. Valikoimista löytyy muun muassa maaliruisku kakkujen maalaamista varten.

– Nämä tavarat eivät mahtuisi mihinkään, jollei tätä komeroa olisi. Ostan koko ajan lisää tarvikkeita, sillä laitan mielelläni myös aamiaisia ja brunsseja. Uusin ostokseni on kunnon jäätelökone.

Joel-puolisoa vaimon leivontaintoilu ei haittaa: hän tukee harrastusta tiskaamalla ja maistelemalla lopputuloksia.

Kun Äijäläinen nostaa pöytään tekemänsä leivokset, ollaan kaukana lapsuuden haparoivista kokeiluista. Hasselpähkinäisen keksipohjan ja kiiltävän kaakaoisen mirrorglaze-kuorrutteen välissä on vadelmaista maitosuklaamoussea sekä valkosuklaasydän ja vadelmamarmeladiraita. Kokonaisuus on koristeltu lehtikullalla, syötävillä orvokeilla, vadelmahipuilla ja valkosuklaakiehkuroilla.

– Jos voisin valita, joku muu saisi leipoa kakkupohjat ja minä vain koristelisin. Rakastan tällaista pikkutarkkaa asettelua ja pyrin täydellisyyteen. On mahtavaa. kun voi rikkoa rajoja ja olla luova. Aivoni raksuttavat uusia ideoita koko ajan. Nyt minulla on mielessä vaaleanpunainen mirror glaze -leivos.

Kaikista parasta leipomisessa on Äijäläisen mielestä kuitenkin toisten ilahduttaminen.

– Menen harvoin kylään tyhjin käsin. Korona-aikaankin leivon sukulaisille ja käyn jättämässä leivonnaisia ovien taakse.

sannaaijalainensusu-228Karjalainen20200529

Vaikutteita leivonnaisiinsa Äijäläinen kerää pääosin ulkomaalaisilta leivontaguruilta Instagramista ja innostuu nopeasti kokeilemaan uusia trendejä. Hän on pannut merkille, että tällä hetkellä kakkumaailman sokerimassainnostus on hiipumassa ja voikreemikakut valtaavat alaa.

Saman on huomannut laukaalainen Katja Leppänen, 44, joka on ollut leipoosin kourissa lapsesta saakka. Hänen leipomisensa nousi uusiin sfääreihin, kun hän sai 17-vuotiaana teiniäitinä pojan.

– Ajattelin, että moni varmaan miettii, miten teiniäiti pärjää. Päätin, että teen pojan syntymäpäivätarjoilut viimeisen päälle. Joka vuosi piti olla jotain edellisvuotta parempaa ja näyttävämpää.

27 vuotta sitten leivontatarvikkeiden valikoima ei ollut nykyisellä tasolla. Kakut kuorrutettiin kermalla ja kerma värjättiin elintarvikejauhoilla, joita sai kolmessa perussävyssä apteekista.

– Nuorena piti olla kekseliäs.

Katja Leppänen leipoo kaikkea mahdollista paitsi pikkuleipiä. Hänen testialustansa ovat työkaverit, joilla hän maistattaa uudet makuyhdistelmät ja koostumukset. Koska korona pakottaa etätöihin, leivonnaisia on lähtenyt muun muassa pojan matkaan ja omien vanhempien oven taakse.

– Minulle tärkeintä on ensisijaisesti maku. Haluan, että leipomukseni maistuvat parhailta ikinä. Bonus tietenkin on, että ne myös näyttävät hyvältä. Ulkonäkö on korostunut lähivuosina entisestään.

Koska Leppänen tunnetaan erinomaisena kakkuleipurina, häneltä kysytään monesti, miksei hän vaihda kirjanpitäjän työtään leipurin hommiin.

– Haluan pitää leipomisen puhtaasti harrastuksena. Se on hyvä keino purkaa luovuutta ja poistaa stressiä, sillä leipoessa kaikki ajatukset ovat taikinassa.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi