Tulosta tämä sivu
Kotimaa

Kolumni: Tänä kesänä keikumme kaikki samassa veneessä

Hyvää kesälomaa, kellä sellainen on alkanut tai edessä siintää. Tänä kesänä se tuntuu erityisen ansaitulta, sillä moni on vääntänyt poikkeusoloissa pitkää Teams-päivää. Joku on väsynyt etäkoulusta, toinen etäkoulun opettamisesta, kolmas on pelännyt kaupassa asiakkaiden pärskeitä, neljäs surrut, kun korona vei työt ja viidennen maailma on kaatunut, kun alta on lähtenyt oma yritys. Ja sitten ovat lääkärit ja hoitajat, jotka eivät ole ehtineet vielä edes väsähtää.

Tänä kesänä me kaikki olemme samassa veneessä. Kun koulut ja työelämä taas syksyllä käynnistyvät, ulkomaanmatkoja ei oletettavasti vertaile kukaan. Juttelemme siitä, maistoiko työkaveri uutta salmiakkijäätelöä, kävikö hän uimassa ainoana hellepäivänä juuri ennen ukkosta, pääsikö hän tuoksuttelemaan kesäkukkia ja näkemään ritariperhosia? Saiko hän tavata iäkkäitä vanhempiaan tai pääsikö näkemään etäällä opiskelevia nuoriaan? Pääsikö hän arjesta irti vai kaatuiko huusholli niskaan?

Nyt olemme pakotettuja pieneen, mikä voi ajatuksena ahdistaa. Toisaalta se voi olla meille globaaleille sukkuloijille hyväksikin. On pakko katsoa varpaisiin eikä vuorten taakse. Somen maailma täyttynee piha- ja lähimatkailusta. Nyt ei voi kilpailla siitä, kuka tekee kaikista extreemeimmän reissun maailman erikoisimmassa seurassa. Nyt ollaan lähellä ja nökötetään niiden samojen tyyppien kanssa kuin on oltu koko kevät.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Parhaimmassa tapauksessa mennään ehkä tunnelman tasolla johonkin sellaiseen, mitä olivat lapsuuden kesät. Ne kuuluisat, jolloin aurinko paistoi aina eikä kelloa katsottu koskaan. Pahimmassa tapauksessa ahdistutaan vesisateessa ja matkustamisen tuskassa niin, että töihin palataan hermoraunioina.

Itse elättelen toiveita, että ehtisin istua pitkään oman kodin parvekkeella tai terassilla, koska en ole kymmeneen vuoteen oikein ehtinyt. Ehkä yritän toteuttaa niitä lasten pieniä toiveitakin, jotka ovat aina jääneet "kiireen" jalkoihin. Ja voisihan sen läheisen hautapaikankin kesäkuntoon kunnostaa.

Alkukeväinen "maailmanloppu" Italian matkan peruuntumisesta tuntuu jo naurettavalta. Pysyyhän se Italia siellä. Katsellaan lähimetsiä ja Suomea. Eipähän ahdista lentokoneessa istuminen tai helteessä nähtävyyksien katseleminen.

Sitä paitsi: ulkomaille voi päästä, jos vähänkin sille päälle heittäytyy. Minäkin olen päässyt koronakevään aikana monta kertaa vaikka minne: ainakin Englantiin, Norjaan, Ranskaan, Brasiliaan ja Australiaan. Jokainen maa on hurmannut historiallaan, kauneudellaan ja mystillisillä ihmisillään. Eikä kukaan perheenjäsenistä ole päässyt häiritsemään matkaani - kirjojen maailmassa.

Omassa kesäkalenterissa ei ole tällä hetkellä kuin pari merkintää ja ne ovat sitäkin tärkeämpiä. Toiseen merkintään tiivistyy koko koronakevään kaipaus: kummilapsen rippijuhlissa näen ja kuulen omaa lähisukuani ihan oikeasti. Turvaväleissä on pitelemistä.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi