Maanantai, 13.7.2020 
Joel, Ilari, Lari
Kotimaa

Siianpoikasiin kertyy mikromuovia - poikaset osaavat valikoida ravintoaan, mutta muovia tulee eläinplanktonin mukana

  • Hannu Kauhanen
  • Hannu Huuskonen
Kuva yliopiston tutkimuksesta. Kuvassa siianpoikanen, 90 mikrometrin kokoista mikromuovia sekä äyriäsplanktonia (Artemia nauplii). Kuva yliopiston tutkimuksesta. Kuvassa siianpoikanen, 90 mikrometrin kokoista mikromuovia sekä äyriäsplanktonia (Artemia nauplii).

Mikromuovia kertyy siianpoikasten elimistöön lähinnä sitä kautta, että ensin eläinplankton syövät mikromuovia, kunnes se päätyy siianpoikasten saaliiksi, ilmenee Itä-Suomen yliopiston keväällä julkaisemasta tutkimuksesta.

- Tällöin kalalla ei ole oikeastaan mitään mahdollisuutta välttää muovin saamista. Monet eläinplanktonlajit, kuten vesikirput, ruokailevat siivilöimällä pieniä ravintohiukkasia, ja näin ne voivat kerätä itseensä myös mikromuovia, yliopistotutkija Hannu Huuskonen ympäristö- ja biotieteiden laitokselta kertoo.

Tutkimuksessa havaittiin, että muuten poikaset söivät mikromuovia vain satunnaisesti, eivätkä erityisesti valikoineet sitä. Muovi myös vaikuttaisi poistuvan elimistöstä helposti.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

- Tässä kyllä toivoa on. Kalanpoikaset käyttävät näköaistinsa lisäksi kemiallisia aisteja, kuten hajua ja makua, ravintokohteita tunnistaessaan, ja pystyvät näin hylkäämään epäilyttävältä vaikuttavia partikkeleita, Huuskonen sanoo.

Tutkimuksen mukaan siianpoikasilla oli hyvin vähän muovin välttämiseen sopeuttavaa geneettistä vaihtelua. Sitä voi periaatteessa syntyä uusien mutaatioiden kautta, ja nopeuteen vaikuttaa kyseisen lajin populaatiokoko.

- Tällaiset muutokset ovat kuitenkin hitaita, monia sukupolvia käsittäviä, enkä osaa esittää niille tarkkaa aikajanaa, Huuskonen sanoo.

Tutkimus käsitti vain yhden lajin yhden laitoskasvatetun populaation, ja koeasetelman aiheuttamien rajoitteiden takia myös kalojen lukumäärä oli verrattain pieni.

- On siis mahdollista, että todellisuudessa vaihtelua on enemmän kuin tutkimuksessamme havaittiin.

Tutkimus on maailmanlaajuisestikin ensimmäinen päänavaus tähän aihepiiriin.

Huuskosen mukaan kalanpoikasilla on kuoriutumisensa jälkeen synnynnäinen kyky aloittaa ulkoinen ravinnonotto.

Ympäristötekijöillä on kuitenkin suuri vaikutus sen onnistumiseen, ja jos kuoriutuminen tapahtuu epäedulliseen aikaan suhteessa ravintovaroihin, poikasten kuolleisuus on suurta.

- Parvikäyttäytyminen hyödyttää enemmän ravinnon löytämistä ja petojen havaitsemista kuin oppimista sopivan ravinnon syömiseen.

Kaloista löytyy myös erakkona eläviä lajeja, mutta nekin pystyvät usean eri aistinsa ansiosta välttämään suoraa muovin syömistä.

Eri kalalajeilla voi olla mikromuovin syönnissä eroa, mutta toistaiseksi aihetta on tutkittu vähän.

- Vaikka käytännöllisesti katsoen kaikki kalanpoikaset syövät ensiravintonaan eläinplanktonia, esimerkiksi poikasten elinympäristö vaikuttaa muovinsyömisalttiuteen, Huuskonen sanoo.

Osa lajeista, kuten tutkimuksessa käytetty siika, elää poikasvaiheessa hyvinkin matalissa rantavesissä. Toiset puolestaan taas elävät ulappavesissä, kuten turskakalat.

Mikromuovin määrä on usein suurin nimenomaan rantavesissä, joissa muun muassa aaltojen vaikutus ja UV-säteily pilkkovat suurempia muovikappaleita mikromuoviksi.

Huuskosen mukaan on hyvinkin mahdollista, että muovista liukenee haitallisia kemikaaleja. Lisäksi pienimmät muovihiukkaset, eli niin sanottu nanomuovi, pystyvät läpäisemään kalojen kudoksia ja kertymään esimerkiksi maksaan.

Isommat kalat pääsevät helpommin eroon pienistä muovipartikkeleista kuin kalanpoikaset, joilla pahimmillaan koko suoli voi tukkeutua muovista.

- Tupakantumppien syöntitapauksia tulee aina aika ajoin esille, sillä tumpitkin ovat muovia. Usein kyseessä ovat istutetut kalat, jotka ovat laitoksessa tottuneet syömään tupakantumppeja muodoltaan muistuttavaa kalanrehua.

Huuskosen mukaan kokonaisuutena mikromuovin määrä on todennäköisesti suomalaisissa järvissä vielä sen verran alhainen, että suoria vaikutuksia kalakantoihin tai lajeihin tuskin on havaittavissa.

- Toisaalta tietoa järvien muovipitoisuuksista on olemassa niukasti, Huuskonen sanoo.

Ilmastonmuutos voi Huuskosen mielestä olla vaikkapa viileisiin vesiin sopeutuneelle siialle selvästi mikromuovia suurempi uhka.

- Usean uhkatekijän kumuloituminen voi kuitenkin saada aikaan yllättäviä ja nopeitakin vaikutuksia kalakannoissa. Ja aina kannattaa pitää mielessä omakin terveytemme kalaruokia nauttiessamme.

Huuskonen tutkimusryhmineen on jo jatkanut tutkimuksia.

- Teimme viime syksystä nyt kevääseen kestäneen kokeen, jossa selvitimme nanomuovin vaikutuksia siian mädin hedelmöitykseen, alkiovaiheen kuolleisuuteen ja poikasten uintikykyyn, Huuskonen kertoo.

Tuloksia on ehditty käsittelemään vasta alustavasti, mutta jo nyt ne vaikuttavat mielenkiintoisilta.

Itä-Suomen yliopisto hakee parhaillaan useita tutkijatohtoreita uuteen vesitutkimusohjelmaan, jossa yhtenä osa-alueena on juuri mikromuovitutkimus.

Jatkossa yliopiston mikromuovitutkimus tuleekin vahvistumaan merkittävästi.

- Meillä on ollut erittäin aktiivista yhteistyötä Luonnonvarakeskuksen kalatutkijoiden kanssa. Siitä hyvänä esimerkkinä on juuri tämä mikromuovitutkimus ja myös esimerkiksi järvilohitutkimus.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi