Sunnuntai, 5.7.2020 
Unto, Untamo
Kotimaa

Lue tai kuuntele: Luterilaisuuteenkin luostari sopii – siellä on tilaa ja aikaa ajatella

  • Liisa Yli-Ketola
  • Liisa Yli-Ketola
Pastori Pauliina Kainulainen yllättyi, miten vilkasta ja työlästä on toimia retriittipappina Enonkosken luostarissa. Pihapiirissä riittää työtä talkoolaisille. Pastori Pauliina Kainulainen yllättyi, miten vilkasta ja työlästä on toimia retriittipappina Enonkosken luostarissa. Pihapiirissä riittää työtä talkoolaisille.

Kuusikujan päässä kohoaa iso keltainen puukoulu. Siinä se on: Enonkosken luostariyhteisön talo. Hiljaiselta vaikuttaa pihapiiri.

Tienristeyksessä opastettiin myös Ihamaniemen kappeliin, mutta erillistä kirkkorakennusta pihassa ei näy. Kappeli on yhteen koulun luokkaan sisustettu 60-paikkainen kirkkosali.
Talossa retriittipastori Pauliina Kainulainen jo odottelee vieraita. Keittiössä talkoolainen Taina Pesonen kokkaa keittoa ja salaattia.

On alkamassa Enonkosken luostarin talkoolaispäivät: marjat pitää kerätä pensaista ja mehustaa. Tekijöitä on jo matkalla Etelä-Suomesta Savonlinnan kautta Ihamaniemeen.
–  Väkeä tänne haetaan aina eri asemilta, hymyilee Pauliina Kainulainen, joka on itsekin ajanut Enonkoskelle Kontiolahdelta samana aamuna.
Kagi20Taina-PesonenKgi20200608 Taina Pesonen on yksi luostarissa piipahtelevista talkoolaisista. Hän nauttii erityisesti rauhallisesta elämänrytmistä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

{desktop} {/desktop}
{!desktop} {/desktop}


Ihamaniemen vanha kansakoulu sijaitsee vajaan 50 kilometrin päässä Savonlinnasta, runsaan 10 kilometrin päässä Enonkosken kirkonkylältä ja 50 kilometrin päässä Heinäveden kirkonkylästä.
Kolmen vuoden ajan tontilla ja talossa on jälleen ollut elämää muutaman hiljaisen vuoden jälkeen.
Eloa tuli, kun Mikkelin hiippakunta anoi kirkolliskokoukselta tukea luostaripapin palkkaamista varten.
Pohjois-Karjalassa ekoteologina, kirjojen kirjoittajana ja pastorina tunnettu Pauliina Kainulainen haki tehtävään ja yllättyi, miten paljon kaikkea työ voikaan pitää sisällään.
– Täällä on kolme rukoushetkeä päivittäin, vedän retriittejä ja suunnittelen talkoolaisille ja osallistujille kaiken ohjelman ruuista alkaen. En hae jatkokaudelle, koska mieleni vetää jälleen kirjoitustöihin. Tämä on ollut hyvä katkos kirjoittamiseen, Kainulainen arvioi alkusyksyn arkipäivänä.

Elämä luostarissa on ollut kesällä hyvin sosiaalista. Kainulaista on ilahduttanut, miten suosittuja retriitit ovat.
– Tämä on retriittitalo, hiljaisuuden talo, Kainulainen esittelee.
Joensuulainen Taina Pesonen kiinnostui luostarista vasta, kun hänen ystävänsä Pauliina aloitti retriittipappina. Tällä kertaa Taina on jo kolmatta kertaa talkoolaisena ja tuntee siis tilat ja käytännöt hyvin.
– Tiesin paikasta hämärästi ennakkoon, mutta nyt hämäryys on kirkastunut, Pesonen naurahtaa.
– Minua puolestaan yllätti, miten iso ja hienokin tämä talo on. Luulin paikkaa mörskäksi. Ja retriitit ovat kaltaiselleni yksin asuvalle ihmiselle todella helppo ja mutkaton tapa olla yhteisöllinen.
Pesonen kuvaa hiljaisuuden retriittien eli vetäytymisten rakenteen olevan kaikille helppo, koska aluksi kerrotaan, mitä tulee tapahtumaan. Asiat etenevät suunnitellusti ja aikataulutetusti
– Ruokailuissakaan ei tunnu lainkaan kiusalliselta nauttia ateriaa hiljaisuuden vallitessa, koska niin on sovittu etukäteen. Turha smalltalk jää pois, Taina Pesonen kiittelee.
IMG6989Kgi20200608 Yksinkertaisen kirkkosalin on suunnitellut loviisilainen arkkitehti kai Andersson.


Hiljaisuuden retriittien suosio kertoo pastori Kainulaisen mukaan eniten nykyajasta. Kaiken hektisyyden ja kiireen keskellä työyhteisöt tarvitsevat yhteistä hiljaisuutta.
– Osallistujissa on paljon esimerkiksi hoiva-alan ihmisiä. Lepo on retriitin rakenteessa. Puhe ei peitä asioita alleen, vaan  aistien annetaan terävöityä, Kainulainen kuvaa.
Taina Pesonen pitää juuri siitä, että voi jakaa saman kokemuksen, vaikkapa aterian, ihmisten kanssa ilman, että tarvitsee puhua.
– Talkoolaiselle tämä on hyvä paikka olla ”ei kenenkään” -maalla. Täällä voi liikkua vapaasti, lukea ja levätä, Pesonen sanoo.
Kainulainenkin sanoo, että talkoiden ideana on myös rentoutua ja nauttia.
Luterilaisuudessa luostarin ajatuksena on syventyminen ja mahdollisuuksien tarjoaminen kiitollisuudesta nousevaan palvelutyöhön.
– Suorituspisteitä täältä ei haeta. Tällaisessa yhteisöllisyydessä ei ole mitään ongelmaa luterilaisen pelastus- ja armoajatuksen kanssa. Jokainen ihminen voi palvella Jumalaa missä vain, luostarissa se ei ole hienompaa tai parempaa kuin missä tahansa muualla arjessa, Kainulainen selvittää.

Luterilaisuudessa luostarielämä on jäänyt vähäiselle huomiolle, koska Martti Luther oli itse taustaltaan munkki. Hän halusi irtaantua luostarilaitoksesta, koska oli nähnyt sen ja muun kirkon toiminnan puutteet ja halusi korjata niitä.
Enonkosken luostariyhteisön synnyn taustalla oli 1980-luvulla Suomessa tutuksi tullut ekumeeninen Taizé-liike, jonka kotipaikka on Ranskassa.
Myös Enonkoskella pyritään vahvistamaan rukouselämää, päiväohjelmaan kuuluvat laulut, rukoushetket, jotka koostuvat lauluista, Raamatun lukemisesta ja hiljaisesta mietiskelystä.

Kagi20luostariyhteis2Kgi20200608

Luterilainen luostariyhteisö
Aloitti toimintansa 7.2.1994 Enonkosken entisessä Ihamaniemen kansakoulussa.
Asukkaita oli aluksi neljä.
Pisimpään, vuoteen 2010 saakka, asui sisar Virva.
Nykyisin ei vakituisia asukkaita ole.
Enonkosken kunta lahjoitti rakennuksen luostariyhteisölle 11. helmikuuta 2004.
Perustajina olivat muun muassa enonkoskelaislähtöinen rovasti Veli-Matti Hynninen sekä kirjailija Anna-Maija Raittila.
Luostarin taustalla toimivat tukiyhdistys sekä Kuopion ja Mikkelin hiippakunnat. Yhteistyötä luostariyhteisö tekee Enonkosken kappeliseurakunnan kanssa.
Kirkolliskokouksen myöntämän rahoituksen turvin yhteisössä toimii retriittipappi Pauliina Kainulainen tämän vuoden loppuun asti.
Majoituspaikkoja on 10–15 asukkaalle, talkoolaiselle tai vierailijalle. Matkailijoille tarjotaan aamiaismajoitusta.
Tiloissa toimii kappeli, kirjasto, pieni käsityöpuoti ja kirpputori.
Tilaa vuokrataan perhejuhliin.
Muita luterilaisia yhteisöjä ovat: Metsäkestilän hiljaisuuden talo Ikaalisissa ja Sinapinsiemen-yhdistyksen Ukinranta Kangas.

Pastori Kainulaisen kesävinkit
Vaella: Luostarivierailuun kannattaa yhdistää Koloveden kansallispuistossa patikointi: Nahkiaissalon reitti on 3,5 kilometriä pitkä.
Luostaria kiertää Mukurakuusen luontopolku, joka on myös vajaat 4 kilometriä pitkä.
Lue: Joel Haahtelan Adèlen kysymys. teos on kaunis pienoisromaani, jossa pohditaan elämän syvintä tarkoitusta ja samalla luostarielämän ydintä.
Piipahda: Enonkoskella Maitolaituri Kahvila ja Puoti.
Elokuun puolivälissä on tänäkin kesänä tarkoitus talkoilla mustaherukat pensaista säilöttäviksi.
Seuraava hiljaisuuden retriitti on 28.–30. elokuuta.

Juttu on julkaistu Kägi-kesälehdessä. Koko kesälehden pääset lukemaan osoitteessa www.karjalainen.fi/kägi

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi