Tiistai, 22.9.2020 
Mauri
Kotimaa

Osteoporoosi tunnistetaan Suomessa edelleen huonosti – luukatoon liittyviä luunmurtumia todetaan Suomessa vuosittain noin 30 000–40 000

  • STT
Kahteenkymmeneen ikävuoteen mennessä luusto on saavuttanut huippumassansa, ja noin 40 ikävuoden jälkeen luumassa alkaa vähentyä. LEHTIKUVA / Laura Ukkonen Kahteenkymmeneen ikävuoteen mennessä luusto on saavuttanut huippumassansa, ja noin 40 ikävuoden jälkeen luumassa alkaa vähentyä. LEHTIKUVA / Laura Ukkonen
Arviolta 400  000 suomalaista sairastaa osteoporoosia – suuri osa tietämättään. Osteoporoosiin liittyviä luunmurtumia todetaan Suomessa vuosittain noin 30  000–40  000.

Yli 50-vuotiaista suomalaisista joka toinen nainen ja joka kuudes mies sairastaa loppuelämänsä aikana vähintään yhden osteoporoottisen murtuman, kertoo Mehiläisen yleislääketieteen erikoislääkäri Ari Rosenvall.

–  Naisten luut ovat pienemmät kuin miesten, minkä vuoksi ne haurastuvat herkemmin. Myös vaihdevuosi-iässä tapahtuva estrogeenihormonin lasku saa aikaan luumassan menetystä, mikä nopeuttaa osteoporoosin kehittymistä. Hoikat ja hauraat sairastuvat herkemmin kuin ”suuriluiset” ja vantterat, Rosenvall sanoo.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Osteoporoosi on yleisintä vanhuksilla, sillä ikääntyessä luuston rakenne heikkenee. Osteoporoosi on täysin oireeton sairaus, joka yleensä todetaan vasta ensimmäisen luunmurtuman yhteydessä. Sairaus on usein alkanut kehittyä jo paljon aikaisemmin.

Osteoporoosin tunnistamisessa alueellisia eroja

Suomen Luustoliiton toiminnanjohtajan Ansa Holmin mukaan osteoporoosi tunnistetaan Suomessa edelleen huonosti erityisesti niillä alueilla, joiden terveydenhoitojärjestelmässä ei ole pienenergisten murtumien seulontaa. Seulonnassa tutkitaan perusteellisesti kaikki pienenergiset murtumat – eli murtumat, jotka ovat syntyneet tavallisen kaatumisen tai alle metrin putoamisen seurauksena.

–  Edelleen valitettavan usein murtumien yhteydessä ei ymmärretä ottaa huomioon osteoporoosin mahdollisuutta, ja vain murtumat hoidetaan asianmukaisesti. Tällä tavalla osteoporoosin hoito viivästyy.

Rosenvall kertoo, että jos vielä ensimmäisen murtumankaan jälkeen osteoporoosia ei tutkita ja hoideta, riski uusien murtumien saamiseen on hyvin suuri. Joillekin tulee muutaman vuoden aikana niin paljon murtumia, että elämänlaatu ja toimintakyky heikkenevät pysyvästi.

Holm muistuttaa, että osteoporoosi ei aina liity vain ikääntymiseen, vaan se voi johtua myös esimerkiksi monesta sairaudesta tai lääkehoidosta. Muun muassa kortisonihoito, moni syöpä ja syöpähoito sekä nivelreuma voivat aiheuttaa osteoporoosia. Holmin mukaan etenkin hoidon tai sairauden pitkittyessä luuston terveyttä tulisi seurata säännöllisesti luuntiheysmittauksella.

Terve luu kestää arjen kolhut

Holmin mukaan osteoporoosissa luusto voi olla hoitamattomana niin huonossa kunnossa, että murtumat saattavat tulla pienestäkin osumasta – esimerkiksi istuessa huolimattomasti tuoliin, yli viiden kilon kauppakassia kantaessa tai kun lapsi istuu syliin.

Holm kertoo, että etenkin nikama- ja lonkkamurtumien esiintyvyys kasvaa iän myötä. Nikamamurtumat voivat haitata liikkumista ja monia arjen toimia sekä lisätä kaatumistapaturmien riskiä. Vaikeat nikamamurtumat ja lonkkamurtumat aiheuttavat lukuisia ennenaikaisia kuolemia.

–  Lonkkamurtumia tulee Suomessa vuosittain noin 7  000. Joka viides potilas kuolee vuoden sisällä murtumasta ja joka viides aiemmin kotihoidossa ollut potilas joutuu ympärivuorokautiseen hoitoon, Holm kertoo.

Rosenvallin mukaan osteoporoosipotilaat eivät aina tunnista murtumiaan. Potilas saattaa hakeutua lääkärille esimerkiksi selän pitkäaikaisen kivun takia, ja taustalta voi paljastua selkänikaman murtuma.

Osteoporoosin kehittymiseen voi itse vaikuttaa

Kun elää riittävän vanhaksi, osteoporoosilta ei voi välttyä. Luustonsa terveydestä huolehtimalla voi kuitenkin hidastaa ja lykätä osteoporoosin kehittymistä, Rosenvall huomauttaa.

Pohja syntyy lapsena. Lapsena ja nuorena on tärkeä liikkua paljon ja saada riittävästi D-vitamiinia ja kalsiumia. Kahteenkymmeneen ikävuoteen mennessä luusto on saavuttanut huippumassansa, ja noin 40 ikävuoden jälkeen luumassa alkaa vähentyä. Vähenemisen tahtiin voi itse vaikuttaa paljon. Säännöllinen ja monipuolinen liikunta pienentää luunmurtumien vaaraa.

–  Iskuja, suunnanmuutoksia ja tärähtelyä sisältävä liikunta, kuten juoksu, kävely, tanssi, aerobic ja pallopelit, vahvistavat luustoa. Myös liikunta, jossa lihas vääntää luuta, eli esimerkiksi voimistelu tai kuntosaliharjoittelu, saa aikaan samoja hyötyjä.

Riittävä kalsiumin saanti ja D-vitamiinilisä ovat tärkeitä aikuisillekin.

Jos osteoporoosidiagnoosi on saatu riittävän ajoissa eli ennen ensimmäistäkään murtumaa, Rosenvallin mukaan nämä itsehoitokeinot usein riittävät. Tällöinkin hoidon onnistumista on syytä seurata säännöllisillä luuntiheysmittauksilla.

Jos murtumavaara on suuri, omahoitoon kannattaa liittää myös lääkehoito. Lääkityksellä on mahdollista lisätä luumassaa merkittävästikin ja siten pienentää luunmurtumien riskiä.

Rosenvallin mukaan suomalaisesta sekaruoasta saadaan keskimäärin 350 milligrammaa kalsiumia, jos maitotuotteita ei oteta huomioon. Lisäksi 450 milligrammaa kalsiumia pitäisi saada maitotuotteista.

–  Käytännössä tarvitsemme siis noin 3–4 desiä maitoa vuorokaudessa. Desi viiliä, piimää tai jogurttia vastaa kalsiumin osalta maitodesiä kuten myös muutama viipale juustoa. Monissa maidon korvikkeissa on sama määrä kalsiumia kuin maidossa, mutta ei kaikissa.

Osteoporoosia sairastava tarvitsee tavallista enemmän kalsiumia. Jos ravinnosta ei saada kalsiumia riittävästi, voi vajeen täydentää kalsiumtableteilla. Ruokavaliossa on tärkeää olla myös riittävästi proteiinia.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi