Perjantai, 23.10.2020 
Severi
Kotimaa

Aivoihin ja oppimiseen liittyvät sitkeät myytit saavat tutkijoilta sapiskaa: Niiden tieteellinen näyttö on usein hutera tai olematon

  • STT
Aivoihin ja oppimiseen liittyvät myytit elävät sitkeästi. Moni uskoo edelleen esimerkiksi dominoivaan aivopuoliskoon tai siihen, että käytämme vain pientä osaa aivoistamme. Entä paraneeko oppiminen omalle itselle mieluisimmalla oppimistyylillä?

Aivot jaetaan usein luovaan oikeaan ja rationaaliseen vasempaan puoliskoon. Dominoivan aivopuoliskon mukaan myös ihmisiä voidaan pitää voittopuolisesti luovina tai analyyttisinä.

Aivotutkija, professori Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta kertoo, että tämä käsitys on virheellinen, vaikka sen taustalla on oikeaa tutkimusta tiettyjen toimintojen painottumisesta toiseen aivopuoliskoon. Molemmat aivopuoliskot kuitenkin osallistuvat aktiivisesti tiedon prosessoimiseen. Toinen aivopuolisko ei odottele passiivisena toisen suorittaessa tehtävää.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

–  Aivopuoliskoissa on joitakin eroja, mutta tästä on luotu hömppäuskomus luovasta ja järkevästä aivopuoliskosta ja siitä, että ihminen voisi jotenkin aktivoida toista puoliskoa aivoista.

Huotilaisen mukaan esimerkiksi piirtämisen taitoja parantavan holistisen menetelmän salaisuus ei ole väitetty oikean aivopuoliskon aktivoiminen, vaan ajattelun vapauttaminen muuttamalla fyysisen tekemisen tapaa.

Aivoissa ei ole tyhjäkäyntiä

Toisen sitkeän myytin mukaan ihmiset käyttävät vain kymmentä prosenttia aivokapasiteetistaan. Ihmismielen salatut ja jopa yliluonnolliset voimat ovat kiehtova ajatus, jota myös elokuvateollisuus on hyödyntänyt. Tieteellistä pohjaa tälle ei kuitenkaan ole. Myös myytin alkuperä on epäselvä.

–  Aivokuvausten mukaan aivot toimivat kokonaisvaltaisesti. Aivojen osien välillä on työnjakoa, mutta tyhjiä alueita ei jää. Aivoissa on myös kova kilpailu tilasta. Jos joku aivoalue jää käyttämättömäksi esimerkiksi silloin, kun henkilöltä amputoidaan jalka, kyseinen alue siirtyy nopeasti muihin tehtäviin.

Huotilaisen mukaan todisteita ei ole myöskään sille, että naisten ja miesten aivot olisivat selvästi erilaisia. Teoriaa naisten tippaleipäaivoista ja miesten putkiaivoista on hänen mukaansa mahdotonta todistaa tutkimuksella, koska kasvatuksen ja kulttuurin vaikutusta ei voida sulkea pois.

Tarkkojen prosenttiosuuksien esittämisellä lisätään huomioarvoa, mutta ne voivat johtaa harhaan, huomauttaa psykometriikan yliopisto-opettaja Jari Lipsanen Helsingin yliopistosta. Tämä pätee myös teoriaan siitä, että yli 90 prosenttia viestinnästä välittyisi muun kuin puheen välityksellä.

–  Ei-verbaalisella viestinnällä on tärkeä rooli. Sen osuus kuitenkin vaihtelee tilanteesta riippuen, eikä suoraviivaisia prosenttilukuja voi esittää.

Oppimisen tapoja on monia

Omaa oppimistyyliä on kiinnostavaa pohtia ja moni mieltääkin itsensä johonkin ryhmään sen mukaan, mikä on itselle paras tapa oppia. Visuaalinen oppija oivaltaa havainnoimalla, auditiivinen kuulemalla ja kinesteettinen tuntoaistin kautta kokemalla. Muitakin oppimistyylien jaotteluja on kehitetty.

Tutkimusten mukaan mieluisimman oppimistyylin käyttäminen ei kuitenkaan näy tuloksissa. Pikemminkin päinvastoin: rajoittuminen vain yhteen tyyliin voi estää tehokasta oppimista.

Esimerkiksi Anatomical Sciences Education -lehdessä vuonna 2018 julkaistun tutkimuksen mukaan oppimistyylin räätälöinti ei auttanut koehenkilöitä oppimaan muita paremmin. Tavallista myös oli, että he käyttivät muitakin menetelmiä.

Nykyisin esimerkiksi motivaatio, tiedolliset valmiudet ja temperamentti katsotaan oppimistyylejä tärkeämmiksi edellytyksiksi oppimiselle.

–  Ajatus oppimistyyleistä perustui siihen todelliseen oivallukseen, että jotkut tykkäävät lukea, toiset enemmän vaikka kuunnella. Tästä lähti liikkeelle bisnes varsinkin Yhdysvalloissa, jossa myydään testejä oppimistyylien määrittämiseksi ja niihin kalliita opetusvälineitä. Kuitenkin erityisesti alakoulussa on tärkeää, että kaikki opettelevat oppimaan monin eri tavoin ja vaihtelevat oppimisen tapaa.

Sinällään on Huotilaisen mukaan luonnollista, että ihmiset pohtivat omia vahvuuksiaan ja itselleen sopivia oppimisen ja tekemisen tapoja.

Aivoista ei näe musikaalisuutta

Liiallista yksinkertaistamista edustaa tieteen näkökulmasta myös deterministinen käsitys, jonka mukaan esimerkiksi musikaalisuus tai matemaattinen lahjakkuus ovat synnynnäisiä ominaisuuksia.

–  Tutkimuksessa ei ole pystytty osoittamaan aivoista esimerkiksi musikaalisuutta. Harjoittelusta ja innostuksesta musiikkiin kyllä löytyy jälkiä. Tämäkin on mahdoton tutkimuskohde, koska synnynnäisen lahjakkuuden selvittäminen edellyttäisi harjoittelun määrän ja laadun kontrolloimista. Uskomus on myös haitallinen, koska se voi estää uusien asioiden oppimista.

Huotilaisen mukaan osa oppimisen myyteistä on täyttä hömppää, joista kukaan ei hyödy. Osassa on kuitenkin taustalla taloudellisia intressejä.

Myytteihin voidaan uskoa myös siksi, että kaikenlainen testaaminen kiinnostaa ihmisiä. Syvälle kulttuuriin juurtuneita uskomuksia on myös vaikea muuttaa.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi