Maanantai, 8.3.2021 
Vilppu
Kotimaa

Kolumni: Epätietoisuus rajoituksista kaihertaa nyt liikuntaväkeä

  • Karjalainen

Urheilun ja liikunnan maailmasta on kuulunut viime viikkoina julkista kapinointia koronarajoituksista.

Monilla toimijoilla alkaa olla mitta täysi ja rahapussi tyhjä, kun rajoitusten kanssa on eletty kohta vuosi, eikä loppua näy. Rajoitukset ja suositukset on määritelty yhä useammin voimaan toistaiseksi, mikä lisää näköalattomuutta.

Epätietoisuus on se, mikä kaihertaa, muotoilee salibandyn Suomi-sarjassa pelaavan LeBan valmennuspäällikkö Jani Ruotsalainen tuntemuksensa tämän päivän lehdessä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Olympiakomitea ja useat urheilujärjestöt esittivät tällä viikolla avoimessa kirjeessä ministerille huolensa siitä, että liikuntaharrastuksen keskeyttäminen uhkaa lasten ja nuorten hyvinvointia. Keskeyttämisestä seuraa vakavia sosiaalisia haittoja, jotka voivat olla pysyviä, vetoomuksessa todetaan.

Ongelma korostuu pääkaupunkiseudulla, jossa lasten ja nuorten harrastusvuorot ja ottelut sisätiloissa on keskeytetty.

Meillä Pohjois-Karjalassa lasten ja nuorten toiminta on saanut pyöriä, mutta aikuisilla ei ole mitään asiaa liikkumaan kuntien saleihin.

Lisäksi kaikki sisätiloissa ryhmässä tapahtuva aikuisten liikkuminen on suositeltu keskeytettäväksi, minkä vuoksi esimerkiksi työpaikkojen sählyvuoroja ei käytännössä voi järjestää.

Aihe on hankala, sillä koronaviruksen leviämisen hillitseminen on luonnollisesti kaikkien hyväksymä tavoite, ja ihmishenkien suojelu menee hauskanpidon edelle.

Ei rajoituksia määrätä tai suosituksia sanella kiusaksi, se pitää kaikkien ymmärtää. Mutta myös liikkumattomuudesta uhkaa tulla yhteiskunnalle valtava lasku.

Viime kuukausina koronatartuntoja on todettu Pohjois-Karjalassa keskimäärin 3-5 kappaletta päivässä. Ovatko liikkumiseen ja harrastamiseen kohdistuvat rajoitustoimet siihen nähden oikeasuhtaisia ja kansanterveyden kannalta järkeviä?

Mitään absoluuttisen oikeaa vastausta kysymykseen ei ole olemassa, kaikki riippuu katsantokulmasta. Tuota kysymystä tuntuu kuitenkin yhä useampi puntaroivan.

Joka tapauksessa harmittavan moni on menettänyt rakkaan harrastuksena kohta vuodeksi.

Kyllähän se välillä kaivelee, että omakin pitkäaikainen pääharrastus salibandy on ollut jo kuukausia käytännössä kuollut - eikä lentopalloakaan voi mennä 8-10 hengen voimin pelailemaan. Mutta ei se ole iso ongelma, aina tässä jotain liikettä nivelille keksitään.

Sen sijaan monille iäkkäille oman kirkonkylän kuntosali voi olla korvaamaton paikka lihaskunnon kannalta, eikä työpaikan viikoittaisen sählyjen tai muiden pelivuorojen merkitystä liikuttajana kannata väheksyä.

Vuosi ilman normaalia liikuntaa on niin pitkä aika, että siitä voi olla vaikeaa palata entiseen kuntoon ainakaan iäkkäänä. Se lasku tulee valitettavasti yhteiskunnalle maksettavaksi.

Tilaa Digi-Karjalainen viideksi viikoksi 7,90