Maanantai, 8.3.2021 
Vilppu
Kotimaa

Kolumni: Häpeällinen mutta silti liikuttava nousu Air Force Oneen

  • Helena Tahvanainen

Oikein herkistyin katsoessani Donald Trumpin lähtöä Washingtonista, vaikka se oli häpeällinen, nolo lähtö, lähtö häntä koipien välissä. Trumpissa ei ollut miestä presidentiksi, eikä hänessä ollut miestä presidentin virasta luopumiseen.

Trump rakensi omat seremoniansa ihan niin kuin hän rakensi monet omat sääntönsä presidenttinäkin - ja lie rakentanut omia sääntöjään koko elämänsä ajan. Ehkä Melania Trump ymmärsi, miten nolosti loppu meni, kun hän seisoi fake ceremonyssa isot aurinkolasit silmillään.

Näytti siltä, että hän tarvitsi niitä muuhun kuin häikäisevään auringonvaloon. On tietysti inhimillistä, jos hän oli liikuttunut, mutta melkein toivoisi hänen olleen myös häpeissään.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Ilmeisesti Donald Trump eli koko kautensa vielä suuremmassa valheessa kuin me täältä kaukaisessa Suomessa osasimme edes kuvitella. Fake news olivat todella hänen aivoissaan, eivät arvostettujen lehtien ja muun laatumedian palstoilla.

Seremonioitten lisäksi Trump oli rakentanut oman todellisuutensa, ja nyt amerikkalaiset voivat vain jännittää, mitä hän rakentaa sen pohjalle. Kiinnostusta projektiin riittää kautta maailman, ja se on Trumpin mieleen.

Trump lupasi, että he tulevat takaisin muodossa tai toisessa. He? Puhuiko hän itsestään jo kuin keisarit ennen? Vai tarkoittiko hän vaimon lisäksi koko sukuaan?

Itserakas ja omahyväinen mies sokaistui niin valtaansa, ettei pystynyt hyödyntämään auringon viime säteitä, vallanvaihtoseremoniaa. Sillä hän olisi pelastanut vielä paljon, sillä äärikannattajat eivät jaksa kantaa pitkälle.

Aikalaisarviot eivät Trumpin vaakakupissa paina, mutta olisiko kannattanut miettiä, mitä historian kirjoissa hänen presidenttikaudestaan sanotaan?

Siellä hän tulee olemaan omituinen, ainakin jonkin verran mielenvikainen vanhus, joka sekoitti Yhdysvallat 2020-luvun taitteessa. Wannabe-diktaattori, jonka demokratia voitti.

Mutta se herkistyminen. Kaikesta tästä huolimatta tunsin sympatiaa Trumpia kohtaan katsoessani omatekoista seremoniaa ja lähtöä jumbojetillä kotiin (jota ei ole kaavoitettu talviasuttavaksi).

Hän astui viimeistä kertaa presidentin lentokoneeseen, valtansa menettäneenä ja syvästi pettyneenä aivan siitä riippumatta, kuinka syvällä hän harhaluuloissaan elää. Vanhana miehenä, jonka suuri tulevaisuus jäi taakse.

Tekipä hän mitä tahansa, pääsipä takaisin Twitteriin tai ei, perustipa oman puolueen, oman televisiokanavan, oman somen ja juhlisivatpa hänen kannattajansa häntä suurena häviäjänä tai suurena voittajana, hänen parhaat päivänsä ovat ohi.

Neljän vuoden kuluttua Trump on samanikäinen kuin Joe Biden nyt. Sillä hän lohduttautunee, ehkä edelleen pää täynnä suuria haaveita siitä, millaiset hänen toiset virkaanastujaisensa ovat. Ihana juhla, ihmeellinen juhla, hän kirjoittaisi sitten Twitteriin tai sinne omaan someensa.

Juttuun korjattu lentokonetyyppi sekä muutaman sanan kirjoitusasu 21.1.2021 kello 19:27 ja 19:42.

Tilaa Digi-Karjalainen viideksi viikoksi 7,90