Torstai, 15.4.2021 
Linda, Tuomi
Kotimaa

Kolumni: Elämän tarkoitus on ikävän karkotus

  • Jouko Kempas

Ruotsissa mies soitti hätäkeskukseen, että mitä teen, kun meni lunta kenkään.

Onneksi sisätöissä noin käy harvemmin. Vuoden verran mies on viitenä päivänä viikossa työpäivän verran katsonut ikkunasta samaa maisemaa. Vieläkään ei kyllästytä, vaan ilon kautta mennään. Päivä on täynnä jännittäviä tapahtumia.

Vuoden kuluessa on ruvennut mietityttämään. Tätäkö se sitten on elämä eläkkeellä? Jokapäiväistä maailmantarkkailua ikkunalasin takaa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Korona-aikana voisi ruveta pihapoliisiksi tai kerrostalokyttääjäksi. Nimittäin aamupäivällä pihalla vilahti joku. Vaikka loppupäivä oli rauhallisempaa, niin kuka ja millä asialla. Tuskin tietäisivät hätäkeskuksessa, jos soittaisi ja kysyisi. Kerrostalokyttääjä voisi tarkkailla, lajitteleeko naapuri jätteensä oikein, vai liekö kotona, kun sieltä ei kuulu oven taakse mitään moneen tuntiin.

Mutta ei - ei tarvitse. Työpäivämaisemassa on jännittäviä tapahtumia joka päivälle.

Joskus sataa, joskus paistaa. Vettä, räntää tai lunta. Tulee metri lunta ja sitten lumi sulaa pois. Maisema elää ja muuttuu.

Pian puskee puihin lehtiä. Syksyllä tuuli riipii ne pois. Metsästä tulee paljas ja alaston. Sitten voi taas murjottaa ja mököttää, mutta nyt ei pysty. Keväällä puiden lehtien vihreä muuttaa väriään joka päivä.

Pihapuissa on pönttöjä, ruokintalaitteita, hyönteishotelli ja pörriäispesäkin. Niitä kopistelee milloin käpytikka, orava ja tintit. Mustarastas ja närhikin ovat näyttäytyneet, samoin rusakko aamuhämärissä.

Pelkkää päivänpaistetta ei talvi ollut. Parikymmentä oli pakkasta viikkotolkulla aamusta iltaan. Siltä se tuntui. Ja mörköpimeää, yhtä yötä marraskuusta maaliskuuhun. Hymy ei ole herkässä, jos peräkkäin kolme syksyä ja sitten taas talvi.

Silloin pitää keksiä uutta, katsoa kauemmas. Netin livekamera auttaa. Elävää kuvaa Las Palmasin Canteras-rannalta tuli katseltua usein pimeinä pakkaspäivinä. Melkein tunsi lämmön ja aisti valon, melkein mutta ei ihan kuitenkaan.

Halpaa, terveellistä ja tarpeellista lohtumatkailua.

Canteras-rannan erikoisuus on joka joulukuussa tehtävä valtava hiekkaseimi. Sen tekeminen kestää pari viikkoa ja purkaminen tammikuussa pari päivää.

Lystinsä kullakin, mutta urakan etenemistä saattoi hyvin seurata nettikameralla tuhansien kilometrien päästä. Ensin tehtiin lautamuotteja. Muotteihin hiekkaa niin kuin lunta lumiveistoksiin Suomessa.

Sitten tuli kymmenkunta veistäjää loihtimaan hiekkaan uskonnollisia kuvia. Yleisölle päällystettiin polku kiertämään kohteelta toiselle. Yleisöä riitti jonoksi asti aamusta iltaan. Välillä yleisö kiemurteli kuin mato tappituntumalla, välillä muistettiin turvavälit. Kohteet valaistiin illaksi ja yöksi.

Seimen viereen pystytettiin kymmenmetrinen kartio joulukuuseksi. Kuuseen vilkkuvalot, enkelin kuva ja kyyhkynen.

Että tällaista maailmantarkkailua, kun nyt kiiruhdetaan kohti kesää ja uutta pimeää.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi