Perjantai, 14.5.2021 
Tuula
Kotimaa

Kolumni: Aamulla kävin pilkillä, keittoa keittelen nyt

Amerikkalainen Nobel-kirjailija Ernest Hemingway löi kavereidensa kanssa ryypystä vetoa, että hän voi kirjoittaa tarinan vaikka vain kuudella sanalla. Hän voitti vedon – totta kai. Syntyi tämä legenda: "For Sale, Baby Shoes, Never Worn".

Tarina tiivistyy vieläkin, kun sen suomentaa. Myytävänä, vauvakengät, käyttämättömät.

Vasta dramaattinen loppu tekee sanoista tarinan. Mitä tapahtui lapselle, kun kengät jäivät käyttämättä?

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Suomalaisille vähäsanaisuus on tuttua huttua. Jotkut osaavat tiivistääkin sanomisia. Totta on, että on hölöttäjiä ja niitä, jotka sujuvasti vaikenevat kahdella kotimaisella kielellä. Lyhyestä virsi kaunis ja asiaan.

Kyllä elämää voi selittää kuudella sanalla: joko avata tai kätkeä sanojen taakse. Aamulla kävin pilkillä, keittoa keittelen nyt.

Onnellinen aamupäivä kuudella sanalla. Koska on kevät, voi olettaa, että pilkkireissulta tuli ahvenia. Kaloista on rapsuteltu suomut ja siivottu suolet. Kalakeitto kiehuu ja on pian vain voinokaretta vaille valmis. Kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Vesi herahtaa kielelle.

Tai sitten ei. Pilkille mennessä auto temppuili. Poliisi sakotti ylinopeudesta. Jäällä oli vettä melkein saappaanvarteen. Räpsi räntää ja tuuli vinkui. Kala ei syönyt: ei yhtään ahventa. Kun oli tarpeeksi kärsitty, annoin periksi.

Siinäkin oli kuusi sanaa mutta ei lohduta. Nyt hellalla porisee purkkihernekeitto. Pilkille en lähde enää koskaan, minä syön nyt hernekeittoa.

Kuudella sanalla voi selostaa myös muuta elämäänsä. Illalla lenkille, kunto kasvaa, mieli kevenee.

Monta mahtuu lupausta miehen mieleen, jos tavoitteena on rantaleijonaksi kesällä. Tosin näin vanhempana on viisasta olla luulottelematta.

Illalla lenkille voi tarkoittaa mitä iltaa vaan. Jos ei tänään, niin ehkä huomenna. Kunto kasvaa mutta siinäkin on viisautta olla varovainen, ettei lipsahda ylikunnon puolelle. Mieli kevenee on sitä huuhaa-puhetta, jolla kuorrutetaan aikomuksia, joissa tulee hiki ja pulssi nousee. Keväällä on varottava vauhkoontumasta.

Hyvää elämää on niin monenlaista. Kuuteen sanaan mahtuu kokonainen elämä, vaikka sen sanoisi viidellä sanalla.

Onnellinen lapsuus, innokas nuoruus, utelias vanhuus. Jos uteliaisuus säilyy, ei paljon muuta enää tarvitsekaan.

Kolme vuotta sitten Kallion kirjasto Helsingissä haastoi ihmisiä kirjoittamaan kuuden sanan rakkaustarinoita. Sieltä jäi mieleen tämä: Samassa lusikassa hautuneena elämänmittainen herkullinen soppa.

Ja tämä: Valo astui huoneeseen. Se olit sinä.

Tämäkin oli hyvä: Lämmin sauna väsyneelle. Sanaton lemmen tunnustus.

Kuuden sanan tarinat ovat melkein kuin runoja. Tällainen ajankohtainen huomio ajan armottomasta riennosta löytyi netistä: Ennen maailmanloppua kesät olivat hetken kauneimmillaan.

Sanopa sama emojilla, hymiöllä tai lyhennekielellä. Kun luku- ja kirjoitustaito taantuu ja töpselistä loppuu sähkö, ruvetaan merkkejä hakkaamaan kiveen tai veistämään puuhun. Viimeisen tarinan kertoja puhaltaa liekin sammuksiin.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi