Tiistai, 11.5.2021 
Osmo
Kotimaa

Kolumni: Lautakunnat olivat nohevalle väylä politiikkaan

Kuntavaalit olisivat ensi sunnuntaina, jos korona ei olisi pakottanut siirtämään ne terveempien aikojen toivossa kesäkuulle. Nyt oltaisiin siis täysissä täpinöissä, ja pikkuisen täpinöissä sietäisi toki olla 13. kesäkuuhunkin nähden.

Takkuista on ollut näiden vaalien alla muutenkin kuin koronan takia, ja erityisen takkuista on ollut vaaliehdokkaiden löytämien. Perussuomalaisilla on mennyt parhaiten, mutta kyllä puolue on pannutkin siihen panoksia: väkeä etsittiin muun muassa isolla, pitkällä ja kalliilla tv-kampanjalla.

Miksi politiikkaan, edes lähipolitiikkaan, vaikuttaminen ei kiinnosta? No tiedetään, on niin paljon muuta, on somea ja tosi-tv:tä, lapsiperheen kiireitä ja vanhuksista vastaamista. On hupia ja arkea.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Mutta voisiko olla jotain syvällisempää, jotain rakenteellisempaakin syytä?

Yhden ison eron entisen ja nykyisen kuntapolitiikan tekemisen välillä kuvittelen löytäneeni.

Mietin näitä kotikylän kulmia. Muistan lapsuudesta näiltä jo silloin vähäväkiseltä kylältä olleen neljäkin kuntapoliitikkoa, miehiä ajan tavan mukaan, ja jos oikein hahmotan, kolmesta eri puolueesta. Mopolla he taivalsivat yli kymmenen kilometrin matkan kunnantalolle, joten melkoista vaikuttamisen paloa täytyi olla sydämissä. Talvella potkurilla ruskea salkku hantaakissa koulumatkalla vastaan tullut valtuutettu jäi iäksi verkkokalvoille.

Enää aikoihin ei ole tästäkään pohjukasta ollut ketään mukana politiikassa.

Tarrapinta politiikkaan puuttuu sitä myöten meiltä äänestäjiltä. Se on ketjureaktio.

Jos orastavaa kiinnostusta politiikkaan olisikin, väylä vaikuttamaan on kapea.

Lautakuntien karsiminen ja yhdistely on ollut tässä mielessä karhunpalvelus. Lautakunnat olivat varsinaisten, tärkeiden, tehtäviensä ohella lohdutus- ja kasvupaikkoja aloitteleville kunta- ja siitä eteenpäin kasvaville poliitikoille. Nykyään, jos valtuustoon ei pääse, se on sitten suurin piirtein siinä.

Kun lautakuntia oli paljon, siellä oli politiikasta kiinnostuneille luonnollinen käytävä oppia ja edetä. Siellä kävi ilmi potentiaali, ja nokkelat ja politiikassa viihtyvät pääsivät sieltä ponnistamaan eteenpäin.

Ei tarvinnut odottaa, että neljän vuoden päästä voi sitten taas näyttää kyntensä ja yrittää uudestaan.

Niin järkeviä kuin kuntaliitokset ovat olleetkin, nekin ovat vieneet kuntapolitiikan pois ihmisten ulottuvilta – niin politiikan tekemisestä kuin sen seuraamisestakin kiinnostuneilta.

Kuntaliitoksen jälkeen kotikunnan käsite on väkisinkin väljähtynyt, eikä paikkaa politiikkaan löydy kuin harvoille.

Lautakunnissa sitoutuivat oman kunnan asioihin ja politiikkaan niin poliitikon alut kuin äänestäjätkin. Kunnalliselle demokratialle ja demokratialle ylipäänsä on aivan ensisijaista, että asioiden hoitaminen kiinnostaa myös vaalien välillä, muutenkin kuin räksyttämismielessä.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi