Tiistai, 11.5.2021 
Osmo
Kotimaa

Kolumni: Turvenuijat ja vihreät muijat

  • Jyrki Utriainen

Turpeen alasajo on alkanut!, julisti vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo twitterissä syksyllä 2020, kun hallitus oli linjannut, että turpeen energiaverotusta kiristetään rajusti. Ohisalon seuraajat yhtyivät tähän riemuun.

Tuli mieleen vanha sanonta siitä, ettei politiikassa kannata ottaa selkävoittoja. Olisiko vähempi riemu riittänyt?

Jäin nimittäin pohtimaan samalla kolikon toista puolta: turvealan yrittäjiä, jotka ovat investoineet koneisiin ja laitteisiin ja ottaneet riskin, jolla rakentavat syrjäseudulla toimeentuloaan.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Miltä tämä ilakointi mahtoi heistä tuntua? Heistä, joille ei samalla tarjottu selkeätä näkymää, miten selvitä tästä tilanteesta kunnialla ulos.

Miltä ministeri Ohisalosta tuntuisi, kun yhdellä päätöksellä viedään leipä hänen oman perheen pöydästä?

Turve on hankala tuote, kun tarkastellaan keinoja hillitä ilmastonmuutosta, joka taas on yhteinen, globaali ongelma.

Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) pääsihteeri Petteri Taalas puhuu ilmastoasioista ymmärrettävästi ja lohdullisesti. Hän on myös puhunut siitä, että syyllistäminen ja kaiken kieltäminen ei ole oikea keino viedä ilmastoasioita eteen päin (MTV, 12.1.2021). Hänen mukaansa nyt ovat sekoittuneet keskustelussa pienet ja isot asiat. Esimerkkinä hän mainitsee lentoliikenteen, joka tuottaa kaksi prosenttia maailman päästöistä.

Pidän tästä Taalaksen tyylistä: ei syyllistetä vaan etsitään ratkaisuja keskeisiin ongelmiin.

Taalaksen mukaan olennaista on uudistaa energiajärjestelmät ja luopua fossiilisista polttoaineista. Suomessa näihin kuuluu myös turve.

Turvealan yrittäjät ovat jo pitkään roikkuneet löysässä hirressä, kun päättäjämme ovat pompotelleet turpeen kohtaloa.

Ymmärrän hyvin, että alan toimijat kaavailevat moottorimarssia Helsingin keskustaan vapuksi. Turhautuminen on aitoa. Se halutaan tehdä näkyväksi.

Ala on nostanut esille myös ihan aitoja ja perusteltuja ongelmia, joita nopeasta turpeen energiakäytön alasajosta seuraa. Huoltovarmuus kärsii, turvetta joudutaan korvaamaan hakkeella, jota jouduttaneen tuomaan yhä enemmän Venäjältä.

Joku voi kysyä, että no miksi olette investoineet viime vuosina laitteisiin ja koneisiin, kun epävarmuutta on ollut ilmassa.

Yhtä hyvin voi kysyä, miksi poliitikkomme ovat kuin tuuliviirejä ja tekevät tempoilevaa politiikkaa. Isoissa kysymyksissä suunta vaihtuu 180 astetta, kun hallitus vaihtuu. Miksei haeta merkittäviin ratkaisuihin konsensusta laajalla rintamalla ja tehdä samalla ennustettavaa politiikkaa pitkälle tulevaisuuteen?

Kyse on juuri tästä: kuinka päätöksiä tehdään?

Nopeasti, että omat hurraavat. Sekö on tärkeintä?

Vai olisiko sittenkin se, että kansalaiset ja yritykset osaavat varautua ja saavat aikaa sopeutua?

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi