Tiistai, 11.5.2021 
Osmo
Kotimaa

Kolumni: Joskus tulee leivän kanssa tenkkapoo

  • Jouko Kempas

Hyvät neuvot eivät ole kalliita. Koska ruokahävikkiä ei saa tehdä, tulee joskus tenkkapoo, jota pitää tutkailla ja tuumailla.

Merkillistä, kuinka siivutettu leipä vanhenee nykyään liian nopeasti, vaikka siinä on sallittuja lisäaineita enemmän kuin tarpeeksi. Houkutus on suuri ostaa uutta ja tuoretta leipää. Harva tietää, että leipä säilyy tuoreena pitempään, jos leipälaatikkoon pannaan raaka halkaistu peruna. Se estää leipää homehtumasta. Sokeripalakin imee leipälaatikosta kosteutta.

Jos kuitenkin leipä homehtuu, ei hätää. Hometahrat voi poistaa harjalla tai talouspaperilla. Sitten leipä huuhdellaan kylmällä juoksevalla vedellä. Lopuksi leipä pannaan lämpimään uuniin lämpiämään läpeensä. Ja sitten leipä maistuu taas tuoreelta ja hyvältä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Mikään ei ole niin hyvää kuin lämmin leipä. Lämpimän leivän leikkaaminen siivuiksi on taitolaji. Se onnistuu, kun kastaa leikkuuveitsen kuumaan veteen ja pyyhkäisee nopeasti kuivaksi. Sitten leipä leikataan kuin sahaten, eikä se murru tai tartu veitseen.

Lämmintä leipää ja päälle paksusti voita. Tuoreen leipäviipaleen voiteleminen ei ole helppoa. Jos sipaisee voin leikkuupintaan ja vasta sitten leikkaa ohuen viipaleen, niin leipä ei välttämättä hajoakaan.

Nyt on muotia tehdä artesaanileipää. Ennen sanottiin, että leipoo leipänsä itse. Siinäkin on niksejä, joita oppii kantapään kautta. Reseptillä tehtävät leivät ovat asia erikseen.

Hyvä leipäjuuri on tärkeää, samoin että taikina on hyvin vaivattua ja noussutta ja että uunissa on sopiva lämpö. Hapan ruisleipä on paistettava hitaasti. Siksi uuni ei saa olla kovin kuuma.

Tarkat yksityiskohdat löytyvät jokaisen kotileipurin korvien välistä. Niin kuin sekin, että leipätaikinaan voi panna melkein mitä vain, jotta ei jää sitä hävikkiä. Jos on kuiva ja käppyräinen leivänkannikka, sen voi liottaa pehmeäksi vedessä ja sotkea sitten taikinaan makua tekemään. Perunan keitinvesi sopii hyvin käytettäväksi hapanleipätaikinaan. Myös makaronien keitinveden poisheittäminen on tuhlausta. Nekin käyvät taikinaliemeksi sekä ruis- että vehnäleivälle.

Mistä tietää, milloin taikina on leivontakunnossa? Kun painaa nyrkillä kolon taikinaan, eikä reikä valu umpeen, on taikina hyvin vaivattu ja sopivan kovaa leivottavaksi. Kun taikina on noussut, niin voi pitää sytytettyä tulitikkua sen yläpuolella. Jos liekki sammuu, on taikina noussut tarpeeksi, muuten ei. Varma konsti.

Tätäkään eivät kaikki tiedä. Vehnäleivän voitelemiseen voi munan sijasta käyttää sulatettua voita, kermaa, sokerivettä, sokeroitua maitoa tai jopa kahvia.

Mistä erottaa, onko kahvi aitoa vai väärennettyä? Kylmässä vedessä väärennetty kahvi painuu pohjaan, mutta aito pysyy pinnalla.

Tämäkin pitää vaan tietää. Kahvia ja teetä ei kannata säilyttää peltiastiassa, koska se turmelee aromin. Kahvia on kätevä säilyttää lasipullossa pimeässä kaapissa. Ja rukiin jyvistä, ruisjauhosta ja voikukanjuurista saa helposti kelpoa kahvinkorviketta.

Noin neuvottiin miehiäkin Joka naisen niksikirjassa, joka ilmestyi vuonna 1951.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi