Keskiviikko, 27.9.2017 
Vesa
Kulttuuri

Arvio: Insomniumin ja kaupunginorkesterin keikka oli pohjoiskarjalaisen kulttuurivuoden tähänastisia huippuhetkiä

  • Ville Karttunen

Pystyikö joensuulaisittain komeampaa asetelmaa Ilosaarirock-perjantaille kuvittelemaan: Joensuussa vuonna 1997 perustettu Insomnium yhteiskeikalla Joensuun kaupunginorkesterin kanssa.

Kansainvälistä suosiota nauttiva Insomnium yhdisti voimansa kaupunginorkesterin kanssa perustellusta syystä. Viime vuonna julkaistu Winter’s Gate -levy on yhtyeen tähänastisen uran magnum opus, yhdestä 45-minuuttisesta kappaleesta koostuva teos, jonka teksti perustuu laulaja-basisti Niilo Seväsen kirjoittamaan fantasianovelliin.

Aiempien vuosien Ilosaarirockien kaupunginorkesteriyhteistöistä on käynyt ilmi festivaaliympäristön haastavuus klassisen musiikin kokoonpanoille. Muualta alueelta kantautuva meteli ja yleisöstä lähtevä puheensorina peittävät tehokkaasti hiljaisemmat kohdat.

Vaativista olosuhteista huolimatta Insomniumin keikka oli tähän asti Ilosaarirockissa kuulluista kaupunginorkesterin yhteiskonserteista selvästi onnistunein.

Orkesterin soittama hiljainen intro jäi vielä taustamelun alle, mutta kun Insomnium liittyi teokseen, ei orkesteri jäänyt pätkääkään kovaotteisen yhtyeen jalkoihin: isot pisteet miksaajalle.

Insomnium esiintyi vahvistetulla miehityksellä, nelihenkisen yhtyeen lisäksi mukana oli akustista kitaraa soittanut Jani Liimatainen sekä Swallow the Sunista tuttu kosketinsoittaja Aleksi Munter.

Kappaleen orkesterille sovittanut ja teoksen johtanut Krzysztow Dobosiewicz oli tehnyt hyvää työtä kaikilla alueilla. Orkesterisovitukset tukivat hienosti alkuperäistä teosta ja Insomnium puolestaan tunsi olonsa lavalla selvästi kotoisaksi, vaikka keikkatilanne eri soittokulttuurista ponnistavalle yhtyeelle poikkeuksellinen olikin.

Konsertin aikana käväisi mielessä, että olisi voinut olla hauska ajatus simultaanitekstittää teoksen lyriikat screeneille: tarjotaanhan usein oopperanäytöksissäkin yleisölle tekstitys libretosta.

Fanit toki tunsivat sanoitukset mutta satunnaiselle yleisölle tekstitys olisi mahdollistanut tarinan seuraamisen, sillä maallikon on vaikea erottaa sanoja Seväsen death metal -tyylisestä korinalaulusta.

Insomniumin ystäville makeaa riitti mahan täydeltä, sillä Winter’s Gate-sävellyksen soittamisen jälkeen yhtye soitti vielä ilman orkesteria lähes täyden setin vanhempia biisejään best of -hengessä: Mortal Share, Ephemeral, While We Sleep...

Ja tietenkin setin loppumetreillä paikalle raahautui hajanaista humalaista yleisöä jupisemaan että ”eihän sitä orkesteria kuulu tässä ollenkaan”.

Kyllä sen kuuli, harmi ettette ehtineet todistamaan yhtä pohjoiskarjalaisen kulttuurivuoden huippuhetkeä.