Keskiviikko, 23.8.2017 
Signe, Varma
Kulttuuri

Liivi on viimeisimpiä sukupuuttoon kuolleita kieliä - kulttuuria vaalitaan silti yhä

  • Anna Dannenberg
  • Anna Dannenberg
Lienen perheen jäsenet Marta, Laima, Rasma ja Gunars esittävät kansanlauluja latvian ja latgallin kielillä. Äiti Laiman kannelta muistuttava gitara-soitin on isä Gunarsin rakentama. Lienen perheen jäsenet Marta, Laima, Rasma ja Gunars esittävät kansanlauluja latvian ja latgallin kielillä. Äiti Laiman kannelta muistuttava gitara-soitin on isä Gunarsin rakentama.

Liivin kieli on yksi viimeisimpiä sukupuuttoon kuolleita kieliä. Viimeinen syntyperäinen liivin puhuja kuoli vuonna 2013.

Elossa on vielä muutamia ihmisiä, jotka ovat oppineet liivin isovanhemmiltaan toisena kielenä, mutta äidinkielenään liiviä ei puhu enää yksikään ihminen maailmassa.

Liivi on suomalais-ugrilainen kieli, siis sukua esimerkiksi suomelle, virolle ja unkarille. Kielen ja sen mukanaan kantaman kulttuurin säilyttäminen on nyt puhtaasti opiskelun varassa. Koulua ei liiviksi ole mahdollista käydä, mutta sitä voi opiskella harrastusryhmissä sekä muutamissa yliopistoissa, muun muassa Helsingissä.

Vuosittain Latvian Mazirbessa myös järjestetään liiviläisten kansanjuhla, joka kokoaa yhteen satoja liiviläisiä ja liiviläiskulttuurin ystäviä ympäri maailmaa.

- Suomalaiset ovat tehneet liiviläisten kanssa yhteistyötä läpi vuosisatojen. Muun muassa tämä talo on suomalaisen arkkitehdin 1930-luvulla suunnittelema ja osittain suomalaisten rahoittama, kertoo Suomen Latvian-suurlähettiläs Olli Kantanen viitaten Mazirben kylän keskellä seisovaan funkistyyliseen Liiviläisten taloon.

Se on nykyään maailman liiviläisen kulttuurin keskus.

Aiheesta lisää tilaajille:

Laulu kantaa liiviläisten kulttuuria