Keskiviikko, 22.11.2017 
Selja, Silja
Kulttuuri

Kolumni: Ankat Ateneumissa – Mainostemppu vai taidetta?

  • Olli Sorjonen

Ensimmäinen muistikuvani taidenäyttelystä on päiväkotiajoilta tai ensimmäiseltä luokalta koulusta. Kävimme vierailulla Joensuun taidemuseossa, jos muistan oikein. Kellarissa tai jossain muussa jännittävässä tilassa oli teos, jossa robottipiirturi piirsi kuvia hiekkaan.

Varsinaiset muistikuvat vierailusta ovat hämäriä, mutta pääsen yhä käsiksi siihen innostukseen, jonka teos minussa herätti. Olin kyllä kotona tottunut  taiteeseen – tauluihin ja veistoksiin – mutta robotti piirtämässä hiekkaan oli jotain aivan muuta.

Seuraava taiteeseen liittyvä nyrjähdys tapahtui pari vuotta myöhemmin ja kaikista maailman paikoista Joensuun Rossossa. Seinällä oli julisteena versioita espanjalaisen Joan Mirón (kuvassa) maalauksista. Kun ihmettelin töhryjä, selittivät vanhempani minulle, mistä modernissa taiteessa on kyse.

h53872678Karjalainen20171115

Viimeisin suuri ajatusmaailman myllerrys tapahtui teini-iässä, jolloin Salvador Dalin (kuvassa) myötä tapahtui sukellus surrealismiin. Kaikki taidekokemukset muuttivat pienen ihmisen käsitystä taiteesta, mutta myös maailmasta.

Miten sitä voi hahmottaa, kuvailla ja tutkia eri tavoin ja kirjaimellisen tulkinnan ylittäen. Toki näin en varmasti tarhaikäisenä analysoinut, mutta kokemus oli vahva.

h50804699Karjalainen20171115

Tarhaikäisestä saakka olen myös lukenut Aku Ankkoja. Kuten niin moni muukin, opin lukemaan Akun avulla. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että sarjakuva on aivan yhtä oikea taidemuoto kuin kirjallisuus tai kuvataide.

Silti suhtaudun hyvin ristiriitaisin tuntein Ateneumin Ankallisgalleria-näyttelyyn. Suomalaisen taiteen huippukohtia esittelevän näyttelyn sekaan on ripustettu Aku Ankka -piirtäjien versioita tunnetuista maalauksista, esimerkiksi Taistelevista metsoista (kuvassa).

Ankallisgallerian versioissa metsojen tilalla ovat Iines, Aku ja Hannu. Ajatuksena on tietysti innostaa lapset taidenäyttelyistä tuomalla sinne heille jo valmiiksi tuttuja elementtejä.

Taistelevat-ankatKarjalainen20171111

AnkalllisgalleriaKarjalainen20171110

Onko kyse kuitenkin massiivisesta Aku Ankan mainoskampanjasta, jonka Ateneum mahdollistaa? Millaista yrityssponsorointia Sanoma-konserni tekee Kansallisgallerian suuntaan? Saman konsernin Helsingin Sanomat on yksi Ateneumin pääyhteistyökumppaneista.

Ja toisekseen, vaatiiko lasten opettaminen taiteen pariin "leikkiversioita" taideteoksista?

Ei populaarikulttuurissa mitään vikaa ole, mutta jotenkin halvalla nyt mennään. Ankka-hahmosta olisi niin moneen muuhunkin, jos sitä tuttuuden takia halutaan käyttää. Olli Lyytikäinen, Kaj Stenvall (kuvassa), Jiri Geller (alemmassa kuvassa) ja niin edelleen. Hahmoa on käytetty taiteessa paljon.

Arkistosta-j0315074jpgKarjalainen

1642081

Ankallisgalleriasta jää aikuiselle hapan maku suuhun: mediatemppu, ei taidetta.

Mutta kun näki koululaisryhmien innostuksen näyttelyssä, tajusi, että ehkäpä ei olekaan tämän näyttelyn kohderyhmää.

Sen innostuksen tunnisti samaksi, jota itse koki robottipiirturin äärellä. Jos tuon innostuksen onnistuu sytyttämään lapsissa, on museo onnistunut tehtävässään.